IRC-Galleria

U2 on saapunut kaupunkiin ja kaikki fanit sen mukana, joista huomattava prosenttiosuus on päättänyt majoittua nimenomaan Scandic Europan katon alle. Hotellin alinta kastia edustavat meikäläiset saivat siis tänään siivota veren maku suussa tilaa näille kys. asiakkaille. Tällä hetkellä on lievää heikotusta ilmassa, kun ottaa huomioon vaivaisen vartin ruokatauon, josta on kulunut nyt reilut seitsemän tuntia. Taloudellinen tilanne alkaa lähennellä pientä kriisinpoikasta, myös viimeisimmästä vessassa asioinnista on vierähtänyt jo neljäsosa päivää. Eilen illalla luulimme jäävämme toistaisesti pysyvästi lukkojen taakse, kun ovenkahva ei suostunut yhteistyöhön (vitun vuokranantajamme, jonka täytyy olla aina niin erilainen; hän oli pitänyt toimivaa ovenkahvaa liian tavanomaisena, ja vaihtanut sitten tilalle kyllä huomattavasti yksilöllisen vaihtoehdon, jonka varjopuolena vain sattui valitettavasti olemaan toimimattomuus). Hätäinen puhelu lähemmäs kello kahdeltatoista yöllä vuokranantajallemme, joka lupasi soittaa korjaajalle aamutuimaan. Kahdeksan maissa sankarimme sittein viimein saapui, ja olimme taas osa muuta maailmaa. Monella taitaa olla illalle hienoja suunnitelmia, mutta minä ja P menemme taas kotiin katsomaan That's amore:a (harvinaisen viihdyttävä!) ja syömään kaneliomena mysliä :) Ja niin, mikä merkittävintä, I <3 GBG tasan 1kk tällä päivämäärällä! Yhteinen taival ei aina ole ollut ruusuinen, (vaan lähinnä vauvankakan tuoksuinen) mutta rakkautemme on pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kadehdittavan aitoa ja vahvistuu edelleen! Nyt voisin nousta metstämään ruokaa, jollei selkäni olisi näin yhteistyökyvytön.

Viime aikojen päätapahtumat lyhyesti:

*Joukko reilaajia on majoittautuneena kotoisasti narisevalle sohvallemme.

*Vierailimme edellä mainittujen reilaajien kanssa suhteellisen kaiken kattavassa Scandinaavisia taiteita esittelevässä museossa, nautimme päivällisen hämärässä intialaispaikassa, jossa salaatinkastike maistui aivan minttuhammastahnalta sekä harhailimme pitkin Göteborgin katuja etsiessämme vähemmän ääriään myöten yli buukattua baaria.

*Asuntotilanteemme muuttui vaivaisen päivän aikana muutamaan otteeseen; alunalkaen minun ja Kermitin olisi kuulunut tulla majoittumaan Alkio-opiston kurssirakennukseen, mutta muutaman epätoivoisen sähköpostin jälkeen saimme siirrettyä itsemme B-taloon.

Ruokapöydässä collegani hihittelevät jotain epämääräisestä huoneesta, jota yllyttävät minua vilkaisemaan. Kys. huoneen ovella koputan varmuuden vuoksi useaan otteeseen, mutta koska ketään ei kuulu avaamaan, raotan varovasti huoneen ovea.. Keskellä huonetta seisoo noin kolmissakymmenissä oleva, muuten aivan normaalin perheenisän näköinen mies, jos ei ota huomioon, että hän on pukeutunut vaaleanpunaiseen röyhelöminihameeseen, pitsisiin rintaliiveihin, kirkuvan punaisiin korkokenkiin sekä asettelemassa juuri blondia peruukkia ylleen. Mies ei ole moksiskaan, näyttää lähinnä vain tyytyväiseltä yllätetyksi tulemisestaan.

Soperran nopeasti ursäktat ja pakenen muiden kanssa nauraen käytävään. Työnantajamme osuu samaan hissiin, ja tiedustelee luonnollisesti miksi olemme suorastaan hysteerisessä tilassa. Kuultuaan tilanteen hän vain ihmettelee, emmekö ole aiemmin vastaavaa muka nähneet, Göteborghan on homojen ja transujen luvattu kaupunki ja hänelläkin useampi naisten vaatteisiin pukeutuva miespuolinen ystävä.

GBG se sitten osaa piristää väsyneen hotellisiivoojan muuten niin arkista työpäivää :D

Psyykkeeni tahtoi taas tänään valua viemäristä alas; saada ikuisen rauhan likapyykin seasta ja turruttaa tuskansa vessaharjan jynssääviin liikkeisiin. Mutta usko huomisillan suomaan hetkelliseen vapauden sekaiseen autuuteen antoi lisää voimia jatkaa pussilakanoiden vaihtoa neljän hengen perhehuoneeseen, jonka jäsenet arvatenkin tykkäävät yltiöpäisestä sotkemisesta.

P.S: I <3 GBG 3 vk tällä päivämäärällä :o Rakkautemme vain vahvistuu päivien virrassa!

Hetken mietiskelyn jälkeen saatoin keksiä joitain ratkaisun avaimia siihen, miksei kurkkuni ole vieläkään yhteistyökykyinen eikä muukaan habitus kovin hääppöinen:

* Remonttireiska-Ruuska haisteli vierailunsa aikana asuntomme seiniä ja heitti ilmoille villin epäilyn, että olisimme saaneet homeesta uuden alivuokralaisen. Olimmekin jo aiemmin ihmetelleet miksi suihkuverho näyttää mädäntyneeltä ja mitähän kummaa töhnää kaakeleiden välistä pilkistää. Mokomat itiöt osaavat sitten väsyttää ja hävittää äänen kuulumattomiin.

* Tänäänkin siivouslistalla oli liuta tupakankäryisiä huoneita, joihin ilmeisen fiksu suunnittelija oli keksinyt laitattaa myös aina yhtä raikkaat kokolattiamatot. Jo vain ääni kirkastuu tupakantumppeja yhteen kerätessä! (Ainoa mieluisa puoli kyseisissä huoneissa boheemin yleisilmeen lisäksi on se, että vaikka niiden asukkaat viettävät yleensä suht railakasta elämää (tämän voi päätellä usein löytyvistä drinkkilaseista, viinipulloista ja kondomeista) he ovat useimmiten myös keskivertoa avokätisempiä tipin suhteen. Tänäänkin olen rikastunut lähes 20 kruunun verran!)

* Täällä sataa aina. Eikös Göteborgin pitäisi olla Ruotsin aurinkoisin kaupunki? Huono yhdistelmä sateisuuteen on myös sateenvarjon puute. Joka päiväinen kastuminen sekä töihin meno/ tulomatkalla ei luultavasti ainakaan edistä parantumista.

Gäst: Du måste vara som en finnishgirl!
Jag: Du sade det!
Gäst: Varifrån Finland kommer du?
Jag: Ingenstans... Små stan hetter Äänekoski.
Gäst: AANEKOSKI! Det finns factory here!!!!!! Jag vet det!!!!
Jag: ...... WOW!

Olemme sittenkin osa jotain isompaa kokonaisuutta O_O

Ei mitään uutta Göteborgin pilvien peittämän auringon alla. Kurkkuni ei pidä tällä hetkellä olemassaolostaan vaan tuntee sen liian tuskallisena. Myös nenässäni on outua kutinaa enteillen pikaista työkyvyttömyyttä. Hotellinjohtaja tarjosi tänään ahkeralle siivoustiimille jäätelöä suklaakastikkeella ja marengeilla, ah. Rakastuin turkoosiin ja ostin väriä edustavan neuleen. Tekee mieli värjätä hiukset ja hankkia lasit, haluan näköni takaisin. Huomista työpäivää ja Göteborgiin saapuneiden junnujalkapalloilijoiden huoneiden siivousta pelätessä. Onneksi Kermit ja Ruuska saapuvat jo sunnuntaina pelastamaan muuten vääjäämättä raunioutuvan mielenterveyteni.

Etkö mielestäsi riitä työnantajallesi? Tuntuuko, etteikö ponnistelujasi palkita uurastuksestasi huolimatta? Siinä tapauksessa seuraavat ohjeet ovat sinulle, joka mietit miten saavuttaisit työpaikkasi kunnioituksen!

Aloita juomalla pullollinen kuohuviiniä yksin ja tehosta sitä illan mittaan muutamalla siiderillä. Lähde körryttelemään bussilla kohti tuntemattomia seutuja, mieluiten niin, että samaan kyytiin osuu saksalainen voitokas jalkapallojoukkuea, joka kuuluttaa sangen kovaäänisesti illan onnistumista reippaalla yhteislaululla (=jatkuvalla huudolla). Lisäpisteitä saat jos samassa kyydissä on myös vain aavistuksen hiljaisempi kenialainen jalkapallojoukkue sekä luonnollisesti myös pienen kaupungin verran muita kanssamatkustajia eikä muutaman minuutin kuluttua ilmaa ole enää tarpeeksi hengitettäväksi kaikille, ikkunat alkavat hitaasti huurustua ja ihmisten otsalle kohota sinne tänne vipeltäviä hikipisaroita. Boonuksen voi ansaita myös, jos yksi näistä jalkapalloilijoistasi astuu vain sandaalilla verhotulle jalallesi ja sijoittaa painonsa nimenomaan pikkuvarpaan päälle. Päästyäsi perille kaukaiseen taloon vietä siellä aikaa vain hetki ja palaa sitten pisteeseen A eli kaupunkiin, josta sinun ei olisi alunperinkään pitänyt poistua. Jatka seurueen kanssa veneen näköiseen baariin ja vietä liian epämääräinen ja hämmentävä ilta, jonka aikana hurjistunut tanssija steppaa juuri samaisen pikkuvarpaasi ylitse, joka joutui jo aiemmin väkivallan kohteeksi.

Seuraavana aamuna saavuta töihin aavistuksen myöhässä ja krapulaisena (et voi kävellä kunnolla tuhoutuneen varpaasi takia). Kuljet pitkin käytäviä aivokuolleena, et ymmärrä ruotsista edes normaaleja sanoja, etkä kyllä liioin suomestakaan. Päätät kuitenkin ryhdistäytyä ja tehdä tänään mahdollisimman huolellista jälkeä. Suunnitelma näyttää kuitenkin pettävän. Olet siivonnut normaalilla etananvauhdillasi muutaman huoneen, kunnes pomon ääni kauntautuu vaativana käytävältä: "Hana! Hana! Kom här!" Kohotat katseesi kuuraamastasi vessanpöntöstä ja siirryt pelosta vapisten käytävälle. Tällä kertaa turhaan. Pomo halusikin vain kiitellä huolellisesta työstä ja täydellisesti siivotusta huoneesta. Katsot häntä epäuskoisena, mutta kohdatessasi esimiehesi hymyilevät kasvot sinun täytyy viimein uskoa se. Juhuuuuuuuu!!!! Et olekaan epäonnistunut sekä ihmisenä että myös viivoojana, vaan sinussa on edelleen kehityskelpoista potentiaalia!

ps: Tarinan opetus ei liity alkoholiin.

Ensimmäinen varsinainen vapaapäivä kovaa vauhtia katkeroituvan hotellisiivoojan elämässä. Meillä oli collegani kanssa mitä kokeilunhaluisimpia suunnitelmia: olisiko tänään vuorossa Lisebergin kuulu huvipuisto, kalahalliksi muutettu kirkko vaiko istuskelua Slotskogenissa skandinaavisessa serassa? Totuus on kuitenkin tämä, että nukuimme liian pitkään, aloitimme päivämme terveellisesti salmiakilla ja Fazerin sinisellä, P osti meille molemmille kaikkea jännää paikallisesta Alkosta (täällä ikärajat kys. liemiin ovat 21 vuotta, joten minä jäin kiltisti seisoskelemaan pyörien luokse) sekä haimme viimein ruotsalaiset henkilötunnuksemme. Pomo soitti ja kysyi tulenko huomenna töihiin kymmenestä kolmeen, kruunun kuvat silmissä pyörien myönnyin vaivalloisesti. Kehtaapahan sitten paremmin olla maanantaina "kipeä" kun ystävät Suomesta saapuvat. Pitäisi soittaa ihmisille, mutta kännyköissä loppui puheaika. Sitten päädyimme jotenkin taas tänne. Ehkä saamme aikaiseksi käydä kaupungilla tuhlaamassa valuuttaa ja illalla taitaa telkkarista tulla jatkoa eräälle mielenkiintoiselle seksivalistusohjelmalle.