Tilanne aiemmin päivällä: Olen valmistautunut henkisesti siihen, etten pääse suorittamaan Academic Reading- kurssia onnettoman yoarvosanani vuoksi. Preppauskurssi auttaisi, mutta kun se menee päällekkäin psykologian perusopintojen kanssa, jotka muuten ovat edenneet jo suhteellisen pitkälle siinä vaiheessa, kun itse ehdin paikalle. Voi harmi, kurssikirjat ovat päässeet loppumaan koulun kirjastosta ja tiistaiksi annetaan tehtäväksi lukea pitkä pätkä kappaletta eteenpäin. Kappas, tekstihän on by the way tosiaan englanniksi. Hmm, eihän ensimmäinen tentti voi olla jo 14 päivä??!?! Breakdown.
Tilanne nyt: Muutama epätoivoinen sähköposti ryhmänohjaajalle, päätös vaihtaa psykologia erityispedakogiikkaan. Se onkin samalla järkevämpi vaihtoehto OKL:ään pyrkivälle. Vastaanotettu sähköposti englannin opettajalta, hän hyväksyykin epätoivoisen pyrkyrin sittenkin osaksi laumaansa. Muutama kurssi liikuntaa vielä tuohon sekaan, ja HOPS alkaa hahmottua. Lenkille raikkaaseen iltaan tyytyväisenä päätökseen. Sillä välin S luulee minun pyörivän huoneen pimennossa itsesäälin katalassa kourassa, mutta koska en löydykään vakiopaikaltani tietokoneen äärestä luulee päässäni napsahtaneen lopullisesti. Päivä saa kuitenkin onnellisen lopun palattuani selväjärkisempänä takaisin ja lopulta istumme molemmat tyytyväisinä omissa pikku bittimaailmoissamme.
Ihmettelin vain: Olenko tosiaan ollut täällä vasta kaksi kokonaista päivää? Tuntuu viikoilta, positiivisessä mielessä!