IRC-Galleria

Tilanne aiemmin päivällä: Olen valmistautunut henkisesti siihen, etten pääse suorittamaan Academic Reading- kurssia onnettoman yoarvosanani vuoksi. Preppauskurssi auttaisi, mutta kun se menee päällekkäin psykologian perusopintojen kanssa, jotka muuten ovat edenneet jo suhteellisen pitkälle siinä vaiheessa, kun itse ehdin paikalle. Voi harmi, kurssikirjat ovat päässeet loppumaan koulun kirjastosta ja tiistaiksi annetaan tehtäväksi lukea pitkä pätkä kappaletta eteenpäin. Kappas, tekstihän on by the way tosiaan englanniksi. Hmm, eihän ensimmäinen tentti voi olla jo 14 päivä??!?! Breakdown.

Tilanne nyt: Muutama epätoivoinen sähköposti ryhmänohjaajalle, päätös vaihtaa psykologia erityispedakogiikkaan. Se onkin samalla järkevämpi vaihtoehto OKL:ään pyrkivälle. Vastaanotettu sähköposti englannin opettajalta, hän hyväksyykin epätoivoisen pyrkyrin sittenkin osaksi laumaansa. Muutama kurssi liikuntaa vielä tuohon sekaan, ja HOPS alkaa hahmottua. Lenkille raikkaaseen iltaan tyytyväisenä päätökseen. Sillä välin S luulee minun pyörivän huoneen pimennossa itsesäälin katalassa kourassa, mutta koska en löydykään vakiopaikaltani tietokoneen äärestä luulee päässäni napsahtaneen lopullisesti. Päivä saa kuitenkin onnellisen lopun palattuani selväjärkisempänä takaisin ja lopulta istumme molemmat tyytyväisinä omissa pikku bittimaailmoissamme.

Ihmettelin vain: Olenko tosiaan ollut täällä vasta kaksi kokonaista päivää? Tuntuu viikoilta, positiivisessä mielessä!

Korpilahti oli aivan yhtä askeettinen paikka kuin muistelin, mutta täällä on ihan kiva satama. Skeptiset odotuksemme huoneen nelilömäärästä osoittautuivat onneksi aiheettomiksi, ja pienellä muokkaamisella naisvankila alkaa muistuttaa jo etäisesti boheemia poikamiesboxia Brüno julisteineen vessan ovessa ja ankkateemalla koristelluine suihkuverhoineen. Ainoaksi ongelmaksi muodostunee yhteinen kirjoituspöytä, jolloin tulemme jakaamaan hyvin läheisesti kovinkin eriävän musiikkimakumme. Yksi battle syntyi jo, jonka seurauksena istua tapitin kuulokkeet päässä seuraavan vartin. Ikkunasta näkee suoraan viereisen talon ikkunoista sisään, oikea tirkistelijän paratiisi. Tai enemmänkin toisinpäin, sillä me olemme niitä joilla ei ole sälekaihtimia. Ruoka on taivaallista ja sitä syödään ilmeisesti koko ajan. Kaikki taitavat olla Hannoja tai Sannoja nimeltään, toistaiseksi vastaan ei ole ainakaan tullut ketään poikkeusta. Asuuko joku muu täällä B-talossa? Jos luet tämän, ilmoittaudu. Näemme kyllä valon kajastusta ikkunoista, mutta yksikään elävä sielu ei ole silmiemme alla astunut täältä ulos tai tullut sisään, joten alamme epäillä olevamme kerroksen ainoat. Minulla ei ole mitään käsitystä huomisen ohjelmasta, sain vain hyvän neuvon tarrautua heti aamusta linjanjohtajaani ja pyytää häntä käskemään minut jonnekin eteenpäin. Kohta koittanee ensimmäinen uneton yö Korpikuusen kannon alla, pahus kun meillä ei toisaan ole niitä sälekaihtimia ja verhotkin ovat haperoa luokkaa!

Onnistuihin se. Pakkaaminen siis. Huone näyttää niin kovin autiolta, aivan kuin täällä ei kukaan koskaan olisi asunutkaan. Äiti antaa tyttärelleen kolme Pienitalo preerialla henkistä lautasta ja Elovena pikahiutalepuuroa, näiden eväiden avulla lähtijän oletetaan pääsevän alkuun oman pikku maailmansa rakentamisessa. Jäähyväiset tälle synnyinkaupungilleni siis jää, kuten Maj Karma tunteen niin osuvasti laulussaan tiivisti:

Oi mikä ihana kaupunki
Täällä mä tajusin mikä mä oon
Oi mikä ihana kaupunki
Oli hakeuduttava hoitoon

Oi mikä ihana kaupunki
En palaa enää ikinä

Jäähyväiset tälle
synnyinkaupungilleni jää

Jäähyväiset tälle
synnyinkaupungilleni jää

Oi mikä ihana kaupunki
Kuin kukkarossa herran
Oi mikä ihana kaupunki
Sain turpaani vain kerran

Ooh mikä ihana muisto
tiilistä tehty puisto

Jäähyväiset tälle
synnyinkaupungilleni jää

Jäähyväiset tälle
synnyinkaupungilleni jää

Monta kuuluisuutta
Marilyn ja Robin Hood
En kaipaa mitään uutta
nuo kapakat kyllä kelpaa
Hienoine nimineen
Pian mä meen
Pian mä meen

Heitän kaljapullon jokeen
hukkuneiden juoppojen iloksi

Oi mikä ihana kaupunki
paratiisi tehtaan varjossa
Oi mikä ihana kaupunki
vanhat kaverit ei kutsu enää juhliinsa

Jäähyväiset tälle
synnyinkaupungilleni jää

Jäähyväiset tälle
synnyinkaupungilleni jää

Tämä matka on tehtävä yksin
tämä vaatii yksinäisyyttä
tai ehkä johdattavan muukalaisen
mun on käännettävä selkäni äidilleni
mun on surmattava isäni
mun on kiellettävä sisareni
veljet, rakkaimpani ja ystäväni
Kunnes löydän teidät taas
Syvemmin ja aidommin
Ja olen valmis palaamaan

Mistä saisin energiaa aloittaa pakkaamisen? S:n tuliaisiksi antama maailmankaikkeuden mauttomin viikinkihenkinen muki odottaa Brüno julisteen ja vessaan asennettavan discopallon kanssa päästäkseen esille karkottamaan mahdollisia vierailijoita. Vaatteet eivät vain siirry kaapista muuttolaatikoihin ja sängyn alla vallitsee edelleen iloinen anarkia lajittelemattomista tavaroista. Korpilahti City kutsuu jo sunnuntaista alkaen, joten jään odottelemaan pikaista inspiraatiota pakkaamisinnon suhteen.

muutenkin on käynyt tämä kaupunki ressaa
täällä on ennakkoluuloja, kapakat täynnä
tuolla käy hevarit, tuolla käy hipit
tuolla käy jengi, joka opiskelee vielä
mä en ole käynyt koulussa lukion jälkeen
paitsi neljä kuukautta turussa

lähde minun kelkkaan, kyydit on hyvät
mä en puhu saksaa, mutta englanti sujuu
sitä paitsi kotimaa on pysyvä tunne
voidaan tulla tänne takaisin ja perustaa perhe

mut sitä ennen!
hoidetaan kämppä berliinistä
ne on halpoja siellä
tajuttoman kauniita
ja mennään käymään vaikka viikonloppuna
ja kunhan on lomaa
kaupunki on suuri, intomme on somaa
berliinin jälkeen helsinki tuntuu tuppukylältä

elämässä pitää olla käännekohta
mulle tuli tänä vuonna yksi luku täyteen

Samuli Putro @ Hoidetaan kämppä Berliinistä

****
Kuvassa göteborgilainen ilmeisestikin itsetuhoon taipuvainen tipu jonka kanssa jaamme saman tunnetilan nähtyäni tänään pitkän autuaan erossaolon jälkeen Äänekosken "keskustan".

Olisittepa nähneet, kuinka väsyneen matkaajan ilme kirkastui huomattuani lentokentällä pitkän rivin nettipäätteitä!

Visa Electronini ei käynyt lentokenttäbussiin, joten reppana kuski joutui odottamaan pitkähköä lipun metsästys matkaani närkästynyt turistijoukko takapenkillään. Landsvetter Airportilla olin aluksi hieman hukassa, mutta paikannettua bussijonosta löytämäni jo keski-iän ylittäneen suomalaisen mieskaksikon, liityin heidän seuraansa keskustelemaan ruotsin valuuttakurssista ja löysin siinä sivussa tieni portin oikealle puolelle.

Oli mukava nähdä lähes koko porukka koossa eilisiltana, vaikka putosimme P:n kanssa kyydistä suhteellisen varhaisessa vaiheessa. Huoneesta löytynyt tupakka ei saanut sitkeästä mainonnastamme huolimatta uutta kotia, ei vaikka teimme pahvista ja mopista ikkunasta roikutettavan kyltin ja viritimme pöytälampusta hienon valonheittimen. Sängyllä lepäävän dildon todellisen omistajan henkilöllisyys ei valitettavasti koskaan selvinnyt viattomille ulkopuolisille.

Seikkailuni taitaa saada tänään päätkösensä, Bobo on virallisesti poistunut Brodins Boulevardilta. Jos ihmisillä on ensi viikolla aikaa, jaan mielelläni audiensseja halukkaille :)

Tuohon edelliseen listaan on myös pakko lisätä miinuksien kohdalle paikallinen pullamössöleipä. Voi kuinka odotankaan minun ja Vaasan ruispalojen ensi kohtaamista pitkän erossa olon jälkeen. Se saattaa saada viattomat sivustaseuraajat suorastaan hämilleen.

Ruokateemalla jatkaen; näin eilen ehkä maailmankaikkeuden jättikokoisimman korvapuustin, valehtelematta suuren ruokalautasen kokoisen. Itse kuitenkin tyydyin Brownieen kermavaahdolla ja mansikoilla, joka ei kyllä sinänsä ollut myöskään mikään huono valinta. Ruoansulatuksen edistämiseksi vierailimme erittäin kattavan valikoiman kaikkea kivaa sisältävässä pornokaupassa. B-jengi olisi ollut niin kotonaan.

Näin elämänäni toisen transun. Kasikerroksessa majailee näköjään suhteelliseen värikäs asiakaskunta.

Koti kutsuu jo ylihuomenna!

+ Äänekoskettomuus. Mahdollisuus tehdä ylipäätänsä jotain totaalisen uutta ja erilaista, johon anonyymi abiturientti ei tiennyt edes kykenevänsä.
+ Uudet tuttavuudet. P:n kanssa pääsemme tuskin enää toisistamme eroon lopullisesti suhteellisen tiiviin yhdessäelon jälkeen.
+ Viikonloppu Kööpenhaminassa.
+ S:n, H:n ja R:n sekä hänen ystäviensä J:n ja A:n vierailut. Tuttujen kasvojen näkeminen loi uutta uskoa tulevaan kuilun partaalla olevan siivoojaan elämässä.
+ Päivärutiinimme: ensin armotonta valitusta töissä, sitten kauppojen kautta 7-eleveniin päivädatikselle, ja siitä asunnolle katsomaan tv:tä ja syömään epäterveellisesti ja voivottelemaan, kuinka tylsiä olemme.
+ Ihanat, ripsakan rapeat omenakanelimyslit, suurin rakkauteni tähän astisessa elämässäni.
+ Tila Tequilan parinmetsästysohjelma, jota näytetään onneksi myös toisen kauden verran!



- Työ. Periaatteessa se on kai ihan ok, ainakin tietää tehneensä jotain palkkansa eteen, mutta siitä huolimatta homma on aiheuttanut suhteellisen paljon niin henkisiä kuin fyysisiäkin ongelmia.
- Vauvankakka. Tänäänkin sitä lirahti aika satsi kädelleni.
- Pussilakanoiden vaihto. En osaa edes selittää, kuinka suuri vihasuhde välillämme vallitsee.
- Ruotsin kieli 24/7 kuultuna.
- Ikävä teitä kaikkia ihmisiä Suomen kamaralla!
- Vuokrakämppä. Ovenkahvat jäävät käteen, suihkuverho homeessa, ainoassa sängyssä ammottava kuoppa, olohuoneen sohva narisee ja keittiön makuualustan patja vastaa samaa kuin lattialla nukkumista.
- Sää, totaalinen pettymys. Kuka sanoikaan, että Göteborg on Ruotsin aurinkoisin kaupunki?

Maanantai

Hikipisarat virtaavat otsaani pitkin miettiessäni, kuinka ilmaista edelleen suhteellisen alkeellisella ruotsillani pankkivirkailijalle, että haluan saada tilitietoni ja siirtää rahaa suomen tililleni. Olen kirjoittanut kieliopillisesti erittäin virheellisen kirjeen, jossa yritän tulkata sanomaani, kuitenkin lähes turhaan. Alan vaipua jo pienoiseen epätoivoon, kunnes virkailija kysyy: "Sinä puhua suomea? Minä osata sitä vähän, kun mun äiti on soomalainen." Valtaisa helpotus pyyhkäisee ylitseni ja saan hoidettua asiani tutulla äidinkielelläni. Palkka ei kuitenkaan ole saapunut tililleni, joten suuntaamme hermostuksissamme työnantajamme paikkeille, mutta onneksi vain kuullaksemme, että rahat ovat matkalla ja loppu viikon työvuorot ovat vieläpä vain viiden tunnin mittaisia. Illalla jäätelöpimppausta A:n asunnolla. MTV alkaa näyttämään Tila Tequilan A Shot At Loven toista tuotantokautta, elämällämme on sittenkin taas tarkoitus! Tosin valitettavasti emme ehdi enää nähdä kys. laatuohjelmaa loppuun saakka, kun kone jo laskeutuu takaisin Suomen kauan kaivatulle kamaralle.

Tiistai

Kiertelyä kaupungilla, iskukohteina maailmankulttuurien ja taiteiden museo. Seurauksena totuus siitä, kuinka kuplassa olemme eläneet niin monen asian suhteen. Minun ja Albert Edelfeltin historiallinen kohtaaminen, tosin vain yhden maalauksen verran. Saan viimeinkin ostettua itselleni kauan himoitsemani I <3 GBG kassin. Mutta seksikauppaa ei vain löydy sitkeästä etsimisestä huolimatta. Nälän iskiessä suuntaamme Kafé du Nordiin, jossa on tarjolla lapsen nyrkin kokoisia lihapullia.