se vaan että en pysty siihen.. sulla muru on helppoo kun oot siellä kaukana poissa, mut mä nään toisen joka päivä! kuinka kade mä sulle olenkaan!!
itteäni oon jo muutaman päivän yrittäny kylmettä mutta en pysty..
vaikka kuinka haluaisin pitää pään kylmänä ja yritän ola näyttämättä tunteitani niin aina ne fiilikset jostain välistä nousee pintaan..
nousee vaikka kuinka niitä yrittää tonne sydämen syrjäsimpään nurkkaan talloo...
jo se sattuu, mut sit vasta sattuukin kun ne fiilikset sieltä taas nousee!
ja rakas, nyt kun puhuttiin niin mä oikeesti yritän, mut se ei tunnu sulle riittävän..
äläkä sano että rakastat, se tuntuu kuitenkin olevan vaan vale.
ja jos ei oo niin miks musta tuntuu et oon vaan laastari joka on sun sydänsuruja laitettu paikkaan, laastari joka kipujen hellitettyä revitään irti ja heitetään pois...
ei halia, ei suukkoa, ei mitään muutakaan.
ei mitään..
ei sillon kun mä haluaisin, ja tarvisin, vain ja ainoastaan sillon kun sulle sopii...
syy minkä sanoit ahdistavan... mä yritän.. mut sun pitäis mut siihen opettaa.. niinkun ite sanoit niin sä oot siihen oppinu viimesen 10v aikana..
mä pyydän et opeta mua..
ihan niinkun sua on opetettu...
mut mä vastaavasti haluan tuntea olevani rakastettu ja kunnioitettu.. ja stä mä en tunne olevani.
en kumpaakaan...
rakkaus.. taitaa olla sulle vaan sana muiden joukossa.
ja kunnioitus.. ootko siitä ikinä kuullutkaan?
mut tyhmä kun olen, rakastan sua silti...