Mä oon kyllästyny joka päiväsee teeskentelyy, jokaisee hymyy joka väkisin pitää saada irtoo.. Mä haluisin mun elämän takasin, en tätä samaa paskaa taakkaa kannettavaks joka vitun ikiselle päivälle.
Sellanen entinen elämä mis kuljin pää pystys frendit vierel, oltii vaan täs päiväs, ei huomises lainkaa, revittii joka asiast nauru irti, oltii ilosii silloin.. Miks ei enää..??
Aika muuttaa ihmiset, porukka paras se hävii ilmaan noin vaan pieninä pikku pilvinä, ei voi muutaku muistella vaan niit aikoi entisii, niit aikoi hyvii.
Huomaan nyt miettiessäni et kasvoillani on pieni hymy ja kyynel poskel valuu...
Se kyynel on teille kaverit..
Haluun vaan kertoo frendit, et teit mä mietin ja niit aikoi silloin aikoinaan..
Teidän muistoks tän kirjotin.. <3