IRC-Galleria

Se tyttö kulkee keskuudessamme, sitä vaan ei kukaan huomaa.
Hän ei haluaisi kotiinsa mennä, ei myöskään kouluun tulla.
Tyttö haluaisi paikkaan jossa ei olisi mitään murheita, paikkaan jossa hänet huomattaisiin.

Kotona yksin huoneessa istuu, kuulee samat huudot joka päivä vanhempien suusta.
Tyttö kuuntelee rauhallista musiikkia, jottei tarvi huutoa kuulla.
Ennen hän itki kun kuuli ne huudot samat, nykyään ei itkua vain tule...

Tyttö istuu pimeässä miettien taas tulevaa helvetin huomista.
Huominen ei tuo koskaan mitään hyvää mukanaan.
Samat askeleet ilman kenenkään huomiota.
Niin hän luuli kulkevansa läpi oman elämän ettei kukaan edes katsoisi häntä.

Kouluun tuli uusi oppilas, poika joka ensimmäisenä katsoi tyttöä.
Tytön elämään tuli ripaus valoa, ripaus onnea.
Ei kauan mennyt kun hän pojan kanssa kulki, päivät hänen kanssaan oli.
Tyttö ymmärsi ettei maailma ollut niin paha kuin oli luullut.

Aikaa meni, Poika ja Tyttö rakastuivat.
Tyttö yritti kertoa vanhemmilleen lähtevän pojan matkaan ja hänen kanssaan elämäänsä jatkaa.
Vaan eivät he kuunnelleet, eivät edes halunneet.
Tyttö kirjoitti lapun heille,
kertoi että oli löytänyt jotain elämältään ja aikoi sen mukana myös mennä.
Tyttö lähti, ei hän enää itkenyt, Ei tarvinnut..

Elämä oli opettanut ja tehnyt tytöstä vahvan.
Hän oli miehensä kanssa<3 Onnellisesti <3