Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet,
jotka aikoinaan lähti samaa tietä kulkemaan.
Molempien parhaat vuodet, ne maahan poljettiin.
Ihme on se, että olemme tänne selvinneet.
Toiset kaatuu me ei milloinkaan, Me loppuun asti siihen uskotaan.
Toinen toistaan kantamaan olemme oppineet,
vaikka he melkein veivät meiltä uskon ihmisiin.
Sä olit ainut, Olet aina vaan.