Pimeys valtaa taas ajatukset.. Vetää synkän verhon itseni ja maailman väliin.
Vaikka tiedän varmasti sen hellittävän otteensa myöhemmin, niin tämä hetki, musta varjo vaanii nurkissa odottaen tilaisuutta päihittää minut.
Vielä jaksan taistella, mutta voimani ovat rajalliset..
Jumalille kiitos kyvystäni taistella vastaan piirtäen.. Kirjoittaen.. Luoden oman maailmani, jossa olen turvassa, eikä kukaan voi käydä sinne kutsumatta.
Nyt olen siellä. Vain lohikäärmeet, sekä muut lumotut olennot huolehtimassa minusta.
Parantamassa haavojani, arpiani, tuskaani.
Pimeydessä ne tekevät taikojaan ja voimistavat sieluani, haurasta kuin jäätyneen ruusun terälehdet.