IRC-Galleria

Pimeys valtaa taas ajatukset.. Vetää synkän verhon itseni ja maailman väliin.
Vaikka tiedän varmasti sen hellittävän otteensa myöhemmin, niin tämä hetki, musta varjo vaanii nurkissa odottaen tilaisuutta päihittää minut.
Vielä jaksan taistella, mutta voimani ovat rajalliset..

Jumalille kiitos kyvystäni taistella vastaan piirtäen.. Kirjoittaen.. Luoden oman maailmani, jossa olen turvassa, eikä kukaan voi käydä sinne kutsumatta.

Nyt olen siellä. Vain lohikäärmeet, sekä muut lumotut olennot huolehtimassa minusta.
Parantamassa haavojani, arpiani, tuskaani.
Pimeydessä ne tekevät taikojaan ja voimistavat sieluani, haurasta kuin jäätyneen ruusun terälehdet.

Paikka/
ympäristö: Salaperäinen sinertävä ja kimalteleva hämärä kallio/kivi maisema. Sokkeloinen ja siellä täällä kivisiä autioita rakennuksia.

Yö/Päivä: Vaikutti yöltä.

Henkilöt/
hahmot/
eläimet: Minä, sisko, lauma arkeologeja

Nykyisyys,
menneisyys,
tulevaisuus: Taisi olla jollakin tavoin menneisyyttä

Tunnelma: Jännittynyt, innostunut, pelottava, ahdistava/sopivasti jännittävä.

Esineet: Valtava pariovi, soihtuja, retkivarusteita, kirjoja, kääröjä, kaivausvälineitä..

Merkitykselliset
tai toistuvat asiat: Salaperäinen maailma, löytöretki, pelottava vastustaja, loitsu, hieroglyfit ja symbolit, mun ja siskon neuvokkuus ja rohkeus. (JEE!)

Liikkumistapa: Kävellen

Värit ja valaistus: Hämärää, sinertävä valo luolan ulkopuoleisessa maailmassa, soihtujen kellertävä valaistus luolastossa. Kaikki kimalsi ympärillä.

Tapahtumat:
Lainaus:
Jossain mun unessa oli tyyliin Atlantis, jossa minä ja sisko oltiin arkeologien mukana.. Siellä oli vanha salainen luolasto jossa oli kaikkea hieroglyfejä ja merkkejä joita ei osattu tulkita.. Luolasto loppui sellaiseen jättimäiseen kohokuvalliseen parioveen ja tutkittiin niitä soihtujen valossa. Siinä ilmeisesti sanottiin että älä avaa...

No tietty sit avattiin ja ovien takaa paljastui mielettomän suuret kalteriovet..
Niiden takaa kuului matalaa hengitysääntä ja murahduksia/tuhahduksia.. Sitten ku pällisteltiin niin pimeydestä hyökkäs aivan hullun kokoinen demoni niitä kaltereita vasten.. Vähän jännitti..
Sitten kun tajuttiin että ei perkele Noi kalterit ei kauaa kestä niin porukka alkoi juoksee paniikissa takaisin ulos luolastosta. Me siskon kanssa jäätiin ettimään jostain vanhasta kirjasta jotain hemmetin loitsua ja viime hetkellä saatiin suljettuu ne ulommat ovet taialla..

Oli hiukka jänskää mut oli ihan sairaan upeeta!