IRC-Galleria

Nyt on sellainen hetki, että JOS polttaisin tupakkaa, menisin ulos istumaan portaille, istuisin siinä polttelemassa niin kauan, että sormet ei enää liikkuisi. Ihmettelisin tähtitaivasta (josko sellaista onkaan nyt?) ja antaisin ajatusten mennä... Paska. Mä olen aina tiennyt, että mun tunteet vaihtelee tosi nopeaa, mutta että näin nopeaa?!

Mun piti kirjoittaa kaunis tarina tästä mukavasta hetkestä. Tai siis siitä hetkestä. Kesken kauniiden ajatusten tulikin joku mielen mutiainen pomppimaan siihen kultapaperiin kirjoitettuun hempeilyyn, joka oli aivoissani valmiiksi kirjoitettuna.

Nyt siis aivan eri tunnelma kuin äsken. Ja tämä kirjoitus ei ole vain muiden viihdyttämiseksi tuulesta temmattu, vain aivan täyttä totta.

Vaikka nyt onkin taas fiilikset alaspäin kovaa vauhtia menossa, niin joku käskee mua hidastamaan sen kulkua ja miettimään tosissaan, että onko se sen arvoista. Onko? Miksi mun pitäisi edes välittää? Olisiko aika alkaa miettimään omaa arvoaan ja mitä on valmis ottamaan vastaan maailmalta? Se kohtelee kaltoin, jos antaa sen tehdä niin.

Siltikin, vaikka kuinka yritän vakuutella itselleni, että kaikki on hyvin, niin kaikki EI OLE hyvin. Pitäisiköhän alkaa taas kirjoittamaan päiväkirjaa.