IRC-Galleria

Nyt on sellainen hetki, että JOS polttaisin tupakkaa, menisin ulos istumaan portaille, istuisin siinä polttelemassa niin kauan, että sormet ei enää liikkuisi. Ihmettelisin tähtitaivasta (josko sellaista onkaan nyt?) ja antaisin ajatusten mennä... Paska. Mä olen aina tiennyt, että mun tunteet vaihtelee tosi nopeaa, mutta että näin nopeaa?!

Mun piti kirjoittaa kaunis tarina tästä mukavasta hetkestä. Tai siis siitä hetkestä. Kesken kauniiden ajatusten tulikin joku mielen mutiainen pomppimaan siihen kultapaperiin kirjoitettuun hempeilyyn, joka oli aivoissani valmiiksi kirjoitettuna.

Nyt siis aivan eri tunnelma kuin äsken. Ja tämä kirjoitus ei ole vain muiden viihdyttämiseksi tuulesta temmattu, vain aivan täyttä totta.

Vaikka nyt onkin taas fiilikset alaspäin kovaa vauhtia menossa, niin joku käskee mua hidastamaan sen kulkua ja miettimään tosissaan, että onko se sen arvoista. Onko? Miksi mun pitäisi edes välittää? Olisiko aika alkaa miettimään omaa arvoaan ja mitä on valmis ottamaan vastaan maailmalta? Se kohtelee kaltoin, jos antaa sen tehdä niin.

Siltikin, vaikka kuinka yritän vakuutella itselleni, että kaikki on hyvin, niin kaikki EI OLE hyvin. Pitäisiköhän alkaa taas kirjoittamaan päiväkirjaa.

Annikan päässä liikkuvien aivosolujen törmäyskurssit kohtasivat ja hetken mielijohteesta varasin itselleni ja yhdelle rakkauspakkaukselle matkan Riikaan. Että kahden viikon päästä sinne. Taas. Rahasta ei ole tietoakaan, mutta eiköhän sitä aina jotain keksi. Alkaa myymään sitten vaikka makaronin siemeniä, jos ei muuta keksi. Kun uskoo kovasti johonkin, niin ihmeitäkin voi tapahtua. Ehkä :)

Mä kapinoin omaa pientä maailmaani vastaan ja annan olla asuinpaikkani "ulkomailla". Perskutarallaa.

Olisin päässyt New Yorkiin uudestaan melkein vuodeksi - aupairiksi taaskin...

En ottanut paikkaa. En osaa sanoa tarkkaa syytä, sillä tunteet olisivat vieneet sinne jo samana päivänä kun Suomen maankamaralle jalkani sain. Nyt odotan sitä päivää, jolloin huomaan tehneeni oikean päätöksen. En tiedä, milloin se tulee, mutta... Until then.

Mulla on VIP-aika loppu ja en voi lisailla uusia kuvia, jollen tilaa uutta. Ja arvatkaapas tilaanko sita taalla, NO WAY!! Maksais varmaan kaks senttia. Eli siis saatte oottaa uusia kuvia siihen asti kun tuun Suomeen, sorge.

Moro vaan.

En jaksa tanne kirjotella asioitani, mutta ne, joita todellakin mun tekemiset kiinnostaa, niin menkaapa osoitteeseen anki87.livejournal.com. Siella kerron aina joskus jotain uutta tasta reissusta tanne muutaman tuhannen kilometrin paahan.

New York, state of mind.

Voi paskan paskan paskan paska. (_Anteeksi_ kielenkäyttöni.) Mua ei kiinnosta mennä töihin. Tiedättekö tunteen, kun tekis ihan mitä vaan, ettei tarvis tehä jotain juttua. IHAN MITÄ VAAN!! AarGh. Ja tätä ei tunnetta ei helpota yhtään tippaa se, että huomenna oon koko (KOKO!!!) päivän tuolla.

Mur. Vihainen.

Tyypit.

Kaksi viikkoa aikaa lähtöön. Tuntuu jotenkin epätodelliselta. Yritän kattella netistä kaikkea New York -juttua, mutta ei vain tuu sellaista lähtötunnelmaa. Tää johtuu varmaan sittä, että en ole hirveesti ehtiny jauhaa tätä kenellekkään, on ollut niin paljon muuta tekemistä ja mietittävää :) Ehkä ihan hyvä niin.

Mä lupaan, että ne, jotka viettää mun kanssa viimeset päivät ja hetket ennen lähtöä, tulee kokemaan sen nahoissaan :)

Kaikille mun elämästä kiinnostuneille (niille monille tuhansille) tiedoksi, että tämä huligaani lähtee valloittamaan Jenkkilän mannerta sunnuntaina 28.1.2007. Se on varmaa nyt.

Ei paha.

Tota... Tää tyttö lähtee New Yorkiin tuossa kuukauden päästä :D Jos ny olis vaikka puoli vuotta siellä, ku tää Suomen touhu alkaa tympimään... LoL.