Lähden kävelemään kohti unien maailmaa pääni turta kuin ruostunut alasin jota armoton syys aurinko takoo kokoon rukoilen tuulen puhaltavan paskaa löyhkäävät kanavat lävitse
pakokaasujen sumuttaman sieluni puhki ihmeveitsi röpelöteräinen leikkaa vaikka rautaa
mutta luulen sydäntäni en kahtia saa ei kai osaa jakaa muodotonta massaa
omaan pesään tahtoisin sellaiseen jota vuosia rakensin otahdon ottaa vastaan kaiken tutun valon, tuoksut, äänetkin niellä sitä mitä minuun kaadetaan, antaa tulla, olen tyhjä,
minuun mahtuu mitä vaan Nyt kai täytyisi mennä vaihtaa maisemaa kun ikäväkin vaihtaa kohdettaan onko tuskan määrä vakio onko rakkaus vinssi, vipu ihmeellinen helpottaako se nostamista voiko kumpaistakin olla liikaa Tunnenkohan itseäni ollenkaan . Niin ja Olenko koskaan tuntenutkaan . Jotain sanatonta tunnen aina vaan.Nyt tosi-Tv alkaa, selviytyjiä haetaan katson ja yritän nukkua, unohtaa Sinut kunnes pian kohdataan.