IRC-Galleria

Kun niin vihaan
etteivät silmäni enää sulkeudu
kun niin rakastan
että ne auki
lähellä liikun kaukana vaivattomasti
maan nimeä tuulen pahaa luettelematta.





__Kiitos__
Kiitos on kuin kaunis helmi, Pimeässä ompi kelmi,

Joka sitä varastaa, Mut ei siitä mitään saa. Ystävyyttä ja
rakkautta,Sitä ei voi hallita,Kun se pani
miettimään,Onko mulla?

Rakkaita muistoja, yhteisiä hetkiä.
Koitimme ystäville selityksii keksiä,
mistä johtuu ettei meistä mitään kuulu.
Ei kai sil o väliä, ku ei meijä välil mikää muutu.
Mut nyt nuo hetket on ohi,
edessäni on vain suljettu ovi,
jonka mennessäsi vedit kii.käytökselläsi..
Eikä mulla ollu enää mitää mistä ottaa kii,
vaikken ois halunnu aina tehä niin.
Vuoksesi unissani nousin pilviin.
Ylhäältä katselin kanssasi alas.
Aika on jättänyt jälkensä,
nuo tuskaiset ja tulipunaiset.
Mun mahdollisuuteni lipui ohi,
en siitä kiinni enää saa.
Pimeän tullen mä mietin vaan,


Little fingers, ears and nose.

Little legs and feet and toes.
Little hands, so soft and light.
Little cheeks to kiss goodnight!

Sometimes
the biggest miracles
come in
the littlest packages!

Kun katsoin sinun puhuvan minulle puhun itselleni sinun kauttasi, sillä ei ole
mitään muuta kuin se jokin joka on sekä sinä että minä. Sinun maailmastasi en
tiedä, sillä kuulut minun maailmaani, minun silmieni havaintoihin, minun
aivojeni tuotteisiin, kuten kuulun minäkin. Minun omat aivoni, silmäni, korvani
ovat minulle yhtä ulkoisia, subjektiivisia kuvia kuin olet sinä minulle. Enempää
en sinusta tiedä kuin itsestäni, ja tiedän kummastakin yhtä paljon. Voin aistia
vain sen minkä itse luon, sekä mikä jo minussa on.loputtomuus on
minussa, ne ovat minussa, muuten en tietäisi mitään loputtomuudesta ja
huikean kaukana olevista tähdistä, eikä se saisi päätäni pyörryksiin, minua
tarrautumaan ajatusteni turvakaiteisiin loputtomuuden jyrkänteillä. Minulle ei jää muuta kuin itseni, josta en mitään tiedä, eikä minun
tarvitse hakea häntä ulkoa eikä sisältä, koska niitä ei ole, ei ole koskaan
ollutkaan. Vain mieleni harhailee ajassaan etsien valoa oman varjonsa alta. Minä olen nyt taas voimaton ja puhun tyhmyyksiä kanssasi, sillä minä en
usko itse mitä sanon vaan etsin ulkokuorta, halkeamaa tästä itseni
maailmankaikkeudesta, koska täällä on joskus yksinäistä olla, koska et tiedä
olevasi minä, emmekä voi siksi olla yhdessä yksin. En minäkään aina usko olevani
sinä vaikka sen tiedänkin ja sitä en tahdo aina jaksaa kestää. Vaikka tiedän
tämän kaiken hulluuden, en sitä silti tiedä, ja tiedän katsovani itseäni
ihmetyksen ja suuttumuksen vallassa, koska en ole oppinut läksyäni, vaikka sen
kirkkaasti voin kaikkialta lukea, joka hemmetin päivä.





"Ja vähän"
"""Perjantai-iltana kukaan
ei jätä ampumatta eikä
kukaan väistä laukauksia.
Älä luota kultasormuksiin
äläkä hopevaunuihin. Me
kaikki valehdellaan hyvin
perjantai-iltaisin"""...