Musiikki soi savuisessa salissa. Hetki oli kaunis. Hän liisi valssin askelin, mutta tahtilaji oli 4/4. Hän oli muutenkin rasittava idiootti. Halusin juosta salin halki ja lyödä häntä kasvoille juuri löytämällni eväsrasialla. Siinä se taas meni ohi, kuin kiusoitellen minua. Keräsin kaiken itsehillintäni, huutaen syvällä sisimmässäni. Poistun hiljaa salamyhkäisin elkein, katujen kuivat tarinat turruttaen palelevia korvia. Tyhjäsin muistot pöydälleni ja rakensin niistä kartan, jonka avulla löysin viimein aikaa. Kiitokset kuuluvat ajajille, hei.