IRC-Galleria

Päätinpä tuossa lähteä pyöräilemään loppukesän kauniiseen päivään ja auringonpaisteeseen. Jimi Hendrixin Axis: Bold As Love, joka muuten on ehkä maailman paras kesälevy (saa minun virallisen "Paras Intronauha" palkinnon!) kuulokkeissa soiden suunnistin hiukset ja farkkujen lievät trumpettilahkeet tuulessa vapaasti liehuen alas mäkeä auringon heijastuessa kauniin vaaleanpunaisena pyöreiden aurinkolasieni oranssinrusehtavalla pohjalla, kohti K-Extra lähikauppaani, jossa palautin tyhjiä pulloja, jotka olivat lojuneet lattiallani. Sain siis ihan sikana hippipisteitä.
Ajelehdittua pitkään pyörälläni halki maiden, mantujen, metsien ja niittyjen päädyin Prismaan, jossa ostin itselleni juotavaa kuuman auringon paistaessa taivaalta. Palattuani kaupasta huomasin pyörästä puhjenneen takakumin poissaollessani, mutta en tästä masentunut, vaan jatkoin matkaa pyörääni taluttaen ja hiljalleen Axis: Bold As Love tuli loppuunsa.

1. Avaa Google.
2. Mene kuvahakuun ja kirjoita nickisi siihen.
3. Ota ensimmäinen kuva, lisää se tähän


Minähän se siinä!!

☻/
/▌
/ \ Tässä on Esa. Esa on vittu supermies.
Jos lisäät Esan päiväkirjaasi,
hän kumoaa kaikki "Jos et lisää tätä päiväkirjaasi,
kuolet" -jutut ja saat elämänhalusi takaisin

Rockin' like this his jowowb!!

Elikkäs olipas neljän päivän vklp, joka oli kiva. Oli mitä loistavin sää jokaisena päivänä ja kovin hauskaa myöskin. Kai tää toimii jonnimmoisena osviittana, että mitä tuleman pitää (ku kesäloma on tiätzxä vähä niiq RIGHT AROUND THE CORNARH) ja jos on sit ees lähes näin mukavaa niin I LIKE IT.

Rauha ulos

Eilen oli hassu päivä.. tapahtui kaikenlaista, mutta ei kuitenkaan kovinkaan tapahtumarikas päivä (tai no saattoihan tuo ollakin, emt). Herättyäni söin aamupalaa ja muuta normaalia meininkiä, kunnes tajusin huoneeni olevan täynnä tyhjiä pulloja/tölkkejä. Tylsistymyttityttittiäni päätin mennä polkupyörällä lähikauppaan ja viedä nämä pois. Kaupalta suuntasin F-Musiikkia kohti jossa soitin kitaraa ja bassoa, kunnes lähdin Tikkurilan megalopoliksen kautta kotiin ja oli pakahduttavan kuuma ja muuten vaan pitkä matka (kotoa lähtemisen ja palaamisen välillä oli aikaa ainakin kaksi tuntia, joista noin puolikas tuntinen oli musiikkiliikkeen sisätiloissa). Kotiin päästyäni olisin voinut lyödä vetoa, että kesä alkoi jo vituttamaan ja jostain oli tullut käsittämätön angsti, ja oloni oli kovin epätoivonen ja.. synkeä, mutta olinpa väärässä (siitä että kesä vituttaa, [go figure!] siitä lisää)!

Syötyäni jonnimmoista ruokaa aloin kyllästyä huoneeseeni, joten lähdin jälleen kerran pyöräilemään, tosin tällä kertaa enemmän vain ajelehdin ilman oikeaa määränpäätä. Olin vielä angstinen ja toivoin löytäväni jotain hyvää. Kuinka ollakaan, Ankkalammelle päästyäni minut pysäytti muuan humallustilainen hippi-ystävä menneisyyden syövereistä, joka vaati tarjota minulle ölyisen, joten pysähdyin hänen ja ystäviensä iloiseen seuraan kesäisen vihreälle nurmikolle.
Kesä-illan auringon kauniissa paisteessa, hyvässä seurassa ja hyvän musiikin soidessa huoleni haihtuivat yhtä nopeasti kuin olivat tullutkin ja se oli tosi jees. Tuli siinä puhuttua myös puhuttua musiikista aika tovi hieman vanhemman mieshenkilön kanssa, joka oli keräämässä pulloja (hänellä oli käsittämätön taito puhua ja.. tehdä muita asioita samaan aikaan [se on yksi merkinnän yhteisöluokitteluista, arvaa mikä{oikein arvanneiden kesken arvotaan mämmiä}])
Hetken aikaa istuttuani ja hippimiehen kanssa joutavia puhumassa (joutavia koska kyseisellä hetkellä hän ei juurikaan puhunut järkevästi), huomasin hieman kauempana minusta istuvan toisen joukon kavereita, jotka olivat pyytäneet minua aiemmin seuraansa, mutta olin kohteliaasti kieltäytynyt, mutta kuitenkin jättänyt mahdollisuuden liittyä seuraansa. Ajattelin, että lähtisin tästä sinne pian, mutta he ehtivät ensin ja tulivat luokseni ja kovasti syyllistivät minua kun nyt sitten tulinkin paikalle, mutta en heidän luoksensa ja oloni oli kovin murtunut, sillä ymmärsin olevani hirveä ihmis-olento (no ei nyt ihan, aika iloisella päällä oltiin kuitenkin kaikki).
Jäin istumaan vielä ja paikalle tuli toinenkin hippi, jota en ollut nähnyt aikoihin ja hän vakuutti minut harkitsemaan funk-bändiinsä liittymistä.
Toinen kaverijoukkio katosi näkyvistä ja myöhemmin lähdin heidän peräänsä ja heidät kiinnisaatuani puhuimme syvällisiä tovin, kunnes kaikki lähtivät omiin suuntiinsa.
Oli ihan hauska päivä, mutta loppujen lopuksi kyllä jäi pieni blues.
Alas mäkeäääähh, polkupyörälläääähh, pääsee salee ehkä jotai viittäkymppiäääää
btw, jos luit tän niin ymmärrätkö että luit vain suht yksityiskohtasen selostuksen eilisestäni? tylsää, much?

Tää on aika vanha mut ripustanpa sen tännekin kaikkien nähtäväksi.
En muista tästä unesta paljoa joten tässä se yks kohta jota olen joillekin kertonutkin..
Uni sijoittui raamatun aikoihin.. salee. Siis siihen ajanjaksoon jolloin Jeesus eli ja kaikkee sellast. Elikkäs Jeesuksen seuraajia vainottiin ja silleen. Niitä rankaistiin julkisil paikoil sillee oikeen ilkeesti vanhan maailman tapaan. Nille lyötiin raamatut käteen ja ne pakotettiin myöntämään uskonsa raamatun sanaan että niitä voitaisiin rankaista ihmisten edessä. Niiltä ruoskittiin kädet irti (joo se ruoska vaan leikkas niiden kädet irti, se oli kummallista) ja joillekin laitettiin raamatun sijasta vasaroita käsiin jotka satuttivat heitä pudotessaan varpaille.
Yksi mies kuitenkin noustuaan korokkeelle empi hetken jonka jälkeen hän sanoi jo joissain määrin (minulle ja ehkä yhelle.. tai kahelle muulle ihmiselle, emt) legendaariset sanat "En tiedä mitä sanoa, mutta... Uskon raamattuun, koska SE ON KIRJOJEN MATRIX!" jonka jälkeen hän otti käteensä suuren vihreän kirjan, jonka kannessa luki kultaisin kirjaimin "The Matrix: Jet Pilot's Guide", jonka jälkeen hänen päältänsä lensi hävittäjä-lentokone.... joo, se oli outoa.

Vihaan kitaraa sillä kitara on perseestä, joten tietysti olen päättänyt ruveta harjoittelemaan sellaisella soittamista. Jonain päivänä vielä olen keskiverto pelimanni, joka keskivertaisilla soittotaidollaan viihdyttää vähemmän-kuin-haltioituneita katsojiaan. Vois kai laulaakin siin samal, seki ois siistii.
JATKOA SEURAA!!

Otinpa mopoiseni ulos ja sillä taas ajelemassa käväisin ympäri maita ja mantuja. Kyllähän siinä, kun pitkästä aikaa auringon oi-niin-kauniissa paisteessa kiitää ja henkilöauto jää niin hyvin kauas taakse sen hidastaessa hidastustöyssyssä, alkaa pakostikin kirjoittamaan huonoa runoutta, krhm:
Oi moposein, oi moposein,
Niin kovasti kiiteleviseit.
Kiitos

And so it came to pass! Loistokas musiikin opettajamme Erkki Ylimäki antoi minulle suuren tehtävän, soittaa bassoa Alanis Morrissetten (toivottavasti kirjotin nimen oikein) kappaleessa "You Oughta Know" tikkurilan lukion gaalakonsertissa. Tämä kappale on hyvin erityinen, sillä tässä pikku laulusessa bassoa soittaa ei kukaan muu, kuin ehkä maailman yleisimmin ihailtu basisti; Flea (moi oon Flea ja oon crazy bassosläppääjä). Biisissä on toki bassolla (suht) yksinkertainen rytmi jota se pitää yllä, mutta jo ensimmäisen säkeistön puolessavälissä Flea kyllästyy ja alkaa fillaamaan JA SE EI PIDÄ SIINÄ IKINÄ TAUKOA (paitsi kertseissä, jotka ovat tasaista kahdeksasosahakkausta [suurimmaksi osaksi.]) Yritinpä opetella biisiä Flean tapaan, mutta eihän siitä mitään tule. Onneksi osaan improvisoidakin!
Ps. Näköjään kirjotin väärin, though shit