IRC-Galleria

Rockin' like this his jowowb!!

Elikkäs olipas neljän päivän vklp, joka oli kiva. Oli mitä loistavin sää jokaisena päivänä ja kovin hauskaa myöskin. Kai tää toimii jonnimmoisena osviittana, että mitä tuleman pitää (ku kesäloma on tiätzxä vähä niiq RIGHT AROUND THE CORNARH) ja jos on sit ees lähes näin mukavaa niin I LIKE IT.

Rauha ulos

Eilen oli hassu päivä.. tapahtui kaikenlaista, mutta ei kuitenkaan kovinkaan tapahtumarikas päivä (tai no saattoihan tuo ollakin, emt). Herättyäni söin aamupalaa ja muuta normaalia meininkiä, kunnes tajusin huoneeni olevan täynnä tyhjiä pulloja/tölkkejä. Tylsistymyttityttittiäni päätin mennä polkupyörällä lähikauppaan ja viedä nämä pois. Kaupalta suuntasin F-Musiikkia kohti jossa soitin kitaraa ja bassoa, kunnes lähdin Tikkurilan megalopoliksen kautta kotiin ja oli pakahduttavan kuuma ja muuten vaan pitkä matka (kotoa lähtemisen ja palaamisen välillä oli aikaa ainakin kaksi tuntia, joista noin puolikas tuntinen oli musiikkiliikkeen sisätiloissa). Kotiin päästyäni olisin voinut lyödä vetoa, että kesä alkoi jo vituttamaan ja jostain oli tullut käsittämätön angsti, ja oloni oli kovin epätoivonen ja.. synkeä, mutta olinpa väärässä (siitä että kesä vituttaa, [go figure!] siitä lisää)!

Syötyäni jonnimmoista ruokaa aloin kyllästyä huoneeseeni, joten lähdin jälleen kerran pyöräilemään, tosin tällä kertaa enemmän vain ajelehdin ilman oikeaa määränpäätä. Olin vielä angstinen ja toivoin löytäväni jotain hyvää. Kuinka ollakaan, Ankkalammelle päästyäni minut pysäytti muuan humallustilainen hippi-ystävä menneisyyden syövereistä, joka vaati tarjota minulle ölyisen, joten pysähdyin hänen ja ystäviensä iloiseen seuraan kesäisen vihreälle nurmikolle.
Kesä-illan auringon kauniissa paisteessa, hyvässä seurassa ja hyvän musiikin soidessa huoleni haihtuivat yhtä nopeasti kuin olivat tullutkin ja se oli tosi jees. Tuli siinä puhuttua myös puhuttua musiikista aika tovi hieman vanhemman mieshenkilön kanssa, joka oli keräämässä pulloja (hänellä oli käsittämätön taito puhua ja.. tehdä muita asioita samaan aikaan [se on yksi merkinnän yhteisöluokitteluista, arvaa mikä{oikein arvanneiden kesken arvotaan mämmiä}])
Hetken aikaa istuttuani ja hippimiehen kanssa joutavia puhumassa (joutavia koska kyseisellä hetkellä hän ei juurikaan puhunut järkevästi), huomasin hieman kauempana minusta istuvan toisen joukon kavereita, jotka olivat pyytäneet minua aiemmin seuraansa, mutta olin kohteliaasti kieltäytynyt, mutta kuitenkin jättänyt mahdollisuuden liittyä seuraansa. Ajattelin, että lähtisin tästä sinne pian, mutta he ehtivät ensin ja tulivat luokseni ja kovasti syyllistivät minua kun nyt sitten tulinkin paikalle, mutta en heidän luoksensa ja oloni oli kovin murtunut, sillä ymmärsin olevani hirveä ihmis-olento (no ei nyt ihan, aika iloisella päällä oltiin kuitenkin kaikki).
Jäin istumaan vielä ja paikalle tuli toinenkin hippi, jota en ollut nähnyt aikoihin ja hän vakuutti minut harkitsemaan funk-bändiinsä liittymistä.
Toinen kaverijoukkio katosi näkyvistä ja myöhemmin lähdin heidän peräänsä ja heidät kiinnisaatuani puhuimme syvällisiä tovin, kunnes kaikki lähtivät omiin suuntiinsa.
Oli ihan hauska päivä, mutta loppujen lopuksi kyllä jäi pieni blues.
Alas mäkeäääähh, polkupyörälläääähh, pääsee salee ehkä jotai viittäkymppiäääää
btw, jos luit tän niin ymmärrätkö että luit vain suht yksityiskohtasen selostuksen eilisestäni? tylsää, much?

Tää on aika vanha mut ripustanpa sen tännekin kaikkien nähtäväksi.
En muista tästä unesta paljoa joten tässä se yks kohta jota olen joillekin kertonutkin..
Uni sijoittui raamatun aikoihin.. salee. Siis siihen ajanjaksoon jolloin Jeesus eli ja kaikkee sellast. Elikkäs Jeesuksen seuraajia vainottiin ja silleen. Niitä rankaistiin julkisil paikoil sillee oikeen ilkeesti vanhan maailman tapaan. Nille lyötiin raamatut käteen ja ne pakotettiin myöntämään uskonsa raamatun sanaan että niitä voitaisiin rankaista ihmisten edessä. Niiltä ruoskittiin kädet irti (joo se ruoska vaan leikkas niiden kädet irti, se oli kummallista) ja joillekin laitettiin raamatun sijasta vasaroita käsiin jotka satuttivat heitä pudotessaan varpaille.
Yksi mies kuitenkin noustuaan korokkeelle empi hetken jonka jälkeen hän sanoi jo joissain määrin (minulle ja ehkä yhelle.. tai kahelle muulle ihmiselle, emt) legendaariset sanat "En tiedä mitä sanoa, mutta... Uskon raamattuun, koska SE ON KIRJOJEN MATRIX!" jonka jälkeen hän otti käteensä suuren vihreän kirjan, jonka kannessa luki kultaisin kirjaimin "The Matrix: Jet Pilot's Guide", jonka jälkeen hänen päältänsä lensi hävittäjä-lentokone.... joo, se oli outoa.

Vihaan kitaraa sillä kitara on perseestä, joten tietysti olen päättänyt ruveta harjoittelemaan sellaisella soittamista. Jonain päivänä vielä olen keskiverto pelimanni, joka keskivertaisilla soittotaidollaan viihdyttää vähemmän-kuin-haltioituneita katsojiaan. Vois kai laulaakin siin samal, seki ois siistii.
JATKOA SEURAA!!

Otinpa mopoiseni ulos ja sillä taas ajelemassa käväisin ympäri maita ja mantuja. Kyllähän siinä, kun pitkästä aikaa auringon oi-niin-kauniissa paisteessa kiitää ja henkilöauto jää niin hyvin kauas taakse sen hidastaessa hidastustöyssyssä, alkaa pakostikin kirjoittamaan huonoa runoutta, krhm:
Oi moposein, oi moposein,
Niin kovasti kiiteleviseit.
Kiitos

And so it came to pass! Loistokas musiikin opettajamme Erkki Ylimäki antoi minulle suuren tehtävän, soittaa bassoa Alanis Morrissetten (toivottavasti kirjotin nimen oikein) kappaleessa "You Oughta Know" tikkurilan lukion gaalakonsertissa. Tämä kappale on hyvin erityinen, sillä tässä pikku laulusessa bassoa soittaa ei kukaan muu, kuin ehkä maailman yleisimmin ihailtu basisti; Flea (moi oon Flea ja oon crazy bassosläppääjä). Biisissä on toki bassolla (suht) yksinkertainen rytmi jota se pitää yllä, mutta jo ensimmäisen säkeistön puolessavälissä Flea kyllästyy ja alkaa fillaamaan JA SE EI PIDÄ SIINÄ IKINÄ TAUKOA (paitsi kertseissä, jotka ovat tasaista kahdeksasosahakkausta [suurimmaksi osaksi.]) Yritinpä opetella biisiä Flean tapaan, mutta eihän siitä mitään tule. Onneksi osaan improvisoidakin!
Ps. Näköjään kirjotin väärin, though shit

Se ei näyttele Kurttii. Olen helpottunut

Hehh!! Sainpa tuossa juuri tietää jotain oikein ihanaa! Olen, mitenkä sen sanoisi, aivan EKSTAATTISESSA tilassa tästä pienestä tiedon jyväsestä!
Hengittäkää syvään, noniin: Robert Pattinson näyttelee Kurt Cobainia tulevassa elokuvassa Kurtin elämästä... VOI HELVETIN PERKELE, HALUAISIN KURISTAA JONKUN, OIKEASTI!! Tähän rooliin Robertin haluaa ei kukaan muu kuin Kurtin vaimo Courtney Love. Miksi teet näin Courntey?! Etkö rakastanut miestäsi?! Kiitos paljon, nyt voidaan kaikki oksentaa hänen muistonsa päälle, KIITOS OIKEIN PALJON.
En edes ole mikään hirveä Nirvana/Cobain fani, mutta tämä vain saa minut aika raivoisaksi!
Noh.. voin vain toivoa, että tämä on vain joku temppu, jolla Courtney hakee julkisuutta, jos on niin pikku neuvo Courtneylle: TEE JOTAIN HIENOA, SELLAISET JUTUT YLEENSÄ KIINNOSTAVAT IHMISIÄ.
No jaah, ei kukaan enää parin vuoden päästä totakaan jätkää muista ja ihan hyvä vain.

Vaikka onkin caps lock-päivä, kirjoitin vain osan capsilla, pyydän anteeksi kaikkia joita tämä loukkaa.
PS. En kuitenkaan pyydä anteeksi keneltäkään joka rakastaa Robert Pattinsonia enemmän kuin rakastaa happea..
PPS. En myöskänä pyydä keneltäkään joka idolisoi Courtney Lovea anteeksi
PPPS. Siis miksi kukaan haluaisi Robertin näyttelevän Kurtia, siis kyllähän hän näytti ei mitään tunteita aivan loistavasti Twilightissa, mutta Kurt vain sattui olemaan käsittääkseni aika "tunteet pinnassa" mies. Jos näit post scriptei tulee viel nii taidan tehä uuden blogimerkinnän kokonaan
PPPPS. Joo se ei sittenkää näyttele Kurttii, jee (okei teen täst sit merkinnänki!)

toi on tollai kolmasluokkalaisen jogurtti on kaatunu sen kännykän päälle-basso

MINÄ SANOIN EI KUKAAN MUU
eiku se olikin ellu..