IRC-Galleria

Nyt on sitte taisteltu kaikki viralliset paperit kuntoon, lentoliput hankittu ja henkinen valmistautuminen on menossa..lähtöön on reilu viikko ja pitäis alkaa miettii pakkaamista. Isäntäperheeltä tuli tieto, että Italiassa on ollu jo parin viikon ajan super-lämmin; varjossa jopa +27 astetta..eli oletettavasti on kuumat oltavat tulossa..

Läksiäiset on Lauantaina, ikävä tulee kaikkia..=/ Toivottavasti saan postia sinne, osoite kun luonnollisesti vaihtuu hetkeksi saapasmaahan..jos kiinnostaa, ni voi kysellä osoitetta, että voi viskoa kirjeillä/korteilla..

iik.

Tää oli aivan pakko tehä! =D

Vastaa rehellisesti ja katso lopputulos myöhemmin.

[ ] Aamulla herätessä naksautan niskani
[x] Aamulla herätessä venyttelen kaikkia jäseniäni
[x] Minua ei meinaa saada ylös sängystä
[x] Hiukseni ovat sekaisin herätessäni
[x] Jätän hiukseni harjaamatta
[ ] Nukun oppitunneilla
[x] Minusta tulee pirteämpi iltaa myöten
[ ] Jos ruokana on salaattia valitan lihan puuttuvuudesta
[ ] Jos ruokana on lihaa, syön enemmän kuin jaksan
[x] Sähisen jos olen vihainen
[x] Rajumpi meno sitä parempi
[ ] En siedä liikaa sosiaalisuutta
[ ] Kynteni ovat pitkät ja terävät
[ ] Pidän veren mausta
[ ] Suihkuun menen vain siksi etten haise
[x] Lempieläimeni on kissa
[x] En tue ruotsalaisia
[ ] Ulos katsoessani mieleni tekisi hypätä ikkunasta metsään
[x] Koulussa laitan opettajille vastaan
[x] Koulussa en syö ruokaa, vaan olen mielummin syömättä
[x] Koulussa ei ole mieliainetta
[ ] Jahtaan pikkusisaruksiani niin kauan että he luovuttavat
[ ] Piirtäessäni hahmoilleni saattaa lisääntyä korvat ja häntä
[x] Nukkumaan menosta ei tule mitään
[x] Valvoisin mielummin yöllä ja nukkuisin päivällä
[ ] Kun nukun, nukun päälle 10h
[x] Hyvät refleksit
[x] Pidän ketjuista niin kauan ku ne eivät ole kaulassani
[ ] Juokseminen veressä
[x] Sanoo mitä ajattelee

0-7 : Kissimirri

8-14: Elukka

14-20: Villikissa

21-25: Peto

26-30: Saalistaja

Vastaushan nyt oli jo itsestään selvä; villikissa..GRRR!

Miehen tarvitsee vain olla:

1. ystävä
2. kumppani
3. rakastaja
4. isä
5. opettaja
6. kasvattaja
7. rippi-isä
8. uskottu
9. kokki
10. mekaanikko
11. asentaja
12. sähkömies
13. kuljettaja
14. kantaja
15. siivooja
16. hovimestari
17. hydraulikko
18. puuseppä
19. malli
20. sisustusarkkitehti
21. seksuologi
22. psykologi
23. psykiatri

Myös luonteenpiirteet ovat tärkeitä. Tarvitsee vain olla:

1. miellyttävä
2. urheilullinen
3. älykäs
4. voimakas
5. hyvätapainen
6. luja
7. lempeä
8. herkkä
9. päättäväinen
10. romanttinen
11. miehekäs
12. vitsikäs ja
13. iloinen mutta
14. vakavasti otettava ja
15. arvokas
16. rohkea
17. nallekarhu
18. energinen
19. huolehtiva
20. luova
21. idearikas
22. taitava mutta
23. vaatimaton ja
24. ymmärtäväinen
25. elegantti
26. johdonmukainen
27. lämmin mutta
28. viileä mutta
29. intohimoinen
30. suvaitsevainen
31. kunniallinen ja
32. jalo
33. käytännöllinen ja
34. pragmaattinen
35. oikeudenmukainen mutta
36. valmis tekemään hänen vuokseen mitä tahansa (esim.pankkiryöstön)
eli;
37. epätoivoinen (rakkaudesta)
38. hillitty
39. charmikas
40. uskollinen
41. valpas mutta
42. haaveileva
43. kunnianhimoinen
44. luotettava ja
45. kunnioitettava
46. valmis uhrauksiin ja, ennen muuta,
47. maksukykyinen.

Samaan aikaan miehen on kiinnitettävä huomiota siihen, että hän:


Ei olisi mustasukkainen, mutta kuitenkin kiinnostunut.

Tulisi hyvin toimeen sukunsa kanssa, muttei kuitenkaan uhraisi sille
enempää
aikaansa kuin ko. naiselle.

Antaisi naiselle vapautta, mutta osoittaisi kuitenkin huolenpitoa ja
olisi
kiinnostunut siitä, missä
nainen on ollut ja mitä tehnyt.

Pukeutuisi siististi, mutta olisi kuitenkin valmis kantamaan naista
polvillaan kurassa ja menemään parvekkeen kautta sisään, jos hän on
unohtanut avaimensa, tai ottamaan kiinni ja mukiloimaan varkaan, joka
on
ottanut hänen laukkunsa, jossa oli niinkin elämälle välttämättömiä
asioita
kuin peili ja huulirasva.

On tärkeää olla unohtamatta
hänen, naisesi:

1. syntymäpäiviään
2. nimipäiviään
3. hääpäivää
4. ensimmäisen suudelmanne vuosipäivää
5. kuukautisiaan
6. hammaslääkäriaikaansa
7. vuosipäiviään
8. parhaan ystävänsä ja lempitätinsä syntymäpäiviä.

Valitettavasti täydellisinkään edellämainittujen ohjeiden
noudattaminen ei
takaa menestystä. Nainen saattaa nimittäin väsyä ihanteellisen miehen
läsnäoloon elämässään ja kokea olevansa hänen dominoimansa ja siksi
karata
ensimmäisen kohtaamansa kitaransoittajan kanssa.

Ja nyt mitalin toinen puoli.

MIEHEN TEKEMINEN ONNELLISEKSI ON HUOMATTAVASTI VAIKEAMPAA. Se johtuu
siitä,
että mies tarvitsee:

1. seksiä ja
2. ruokaa

Pääosa naisista kokee nämä miesten liialliset vaatimukset äärimmäisen
orjuuttaviksi. Niiden tyydyttäminen käy yli heidän voimiensa.


Johtopäätös: Sopusointuinen yhteiselämä on helppo saavuttaa, kunhan
miehet
lopulta ymmärtävät, että heidän on rajoitettava kohtuuttomia
vaatimuksiaan!

Tänään tuli varmistus, että voin lähteä Italiaan jo Toukokuussa, joten ainaki näillä näkymin häippään Suomesta 3.5. ja sitte mua ei näy noin kolmeen kuukauteen..Jeij!

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä vai millainen on suhteesi minuun?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Mikä on paras ja pahin luonteenpiirteeni?
05. Uskaltaisitko halata minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän omaan päiväkirjaasi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

Kiitosh =)

www.ystavakirja.net/sonkki84

Jos huvittaa, ni tuonne saa käyä rustaamassa juttuja..

No niin. Lupasin ennen matkaa laittaa kuvia ja kirjoittaa tarinoita matkalta tänne, kun palataan. Nyt ollaan palattu ja ajattelin, että kaikista kätevin keino on kirjoittaa matkapäiväkirja puhtaaks tänne. Siitä saa jonkinlaisen käsityksen meiädn menosta Intiassa. Jos on sen jälkeen vielä kysymyksiä, niin antaa tulla vaan.


24.1.07 Helsinki-Vantaan lentokenttä

Mä lähden Intiaan! Kesken lukukauden, kesken viikon ja köyhänä ku kirppu mä lähden Intiaan!! =P Koko homma lähti liikkeelle siitä, ku Joppe heitti puolivitsinä toissa perjantaina, että nyt ois halvat lennot 9 pv Delhiin(348 € meno-paluu+ viisumi 50 €). Että et haluis lähtee mukaan? Se oli tosiaan puoliks vitsi, mutta minä menin ja otin sen tosissaan ja nyt on enää reilu tunti lähtöön. Lennetään siis Delhiinja sit sieltä käsin seikkaillaan ympäriinsä, ainakin Taj Mahaliin mennään käymään.
Tästä alkaa mun matkapäiväkirja.

24.1.07 Lentokone

Me lennetään Kazakhstanin yli!! "My name a Borat. High 5!!
-Vannoutunut Borat- fani (Joppe halus osallistua mun päiväkirjan pitoon)

Koneessa alko Intian ruokakulttuuriin tutustuminen. Kana oli tulista ja riisiin oli joti karkin näköisiä juttuja sekaan- tai ainaki veikkaisin, että ne oli riisin sekaan..mausteet on omaan suuhun tosi outoja. (Lisään tähän välin, et ne mausteet ei tosiaan ollu riisiin, vaan ne oli sellasia siemeniä ja karkkeja, mitä intialaiset syö purkan sijaan ruoan jälkeen.)

25.1.07 Delhi

No niin. Intia. Suuri ja kaoottinen maa. Ja ollaan koettu vasta matka lentokentältä hostelliin. Siinäki ehti jo nähdä vaikka mitä kodittomista pyhään lehmään keskellä tietä. Heti lentokentällä saatiin "riesaks" paikallinen taksikuski, jonka avulla kyllä saatiin alennusta hostellista. Ekasta yöstä kärsitään silti 8 €/ naama. (Jälleen lisäys jälkeenpäin, että "riesa" kutsu meidät syömään kotiinsa ja yritti toistuvasti soittaa Jopelle matkan aikana ja jopa vielä Suomessakin.)

Sänky on kova ja askeettinen, mutta viitisen tuntia vaan aateltiin nukkua ennenkun aletaan tositoimiin, eli valloittamaan Intiaa. Tai ainakinDelhiä. Aamulla meillä on "tapaaminen" jonku matkatoimistotyypin kanssa, joka neuvoo meille halvempia hostelleja ja siistejä nähtävyyksiä. Sen jälkeen suunnitellaan tarkemmin. "Riesakin "ehti kutsua jo meidät kotiinsa syömään, mutta toistaiseksi ei olla vielä niin nälkäisiä. (Joppe)

25.1.07 Jaipur

Tänään on ehditty niin paljon, ettei mitään järkeä. Aamulla kirjauduttiin ulos hostellista ja meitä tuli hakemaan taksikuski (ei sama kun eilen =P), joka vei meidät yhteen Delhin matkailutoimistoon. Siellä oli kiltti setä (mielipide vähä muuttui matkan aikana), joka otti asiakseen auttaa meitä matkaohjelman suunnittelussa. Ongelmaksi muodostui- yllättäen- raha. Matkan hinnaksi tuli 275 €/henkilö ja siihen ei ollu varaa kummallakaan. Sitten juna vaihdettiin halvempaan ja hinnaksi tuli 212 €. Siihen sisältyy:

- Delhi-Jaipur- kuljetus ja kuski (n. 5h)
- 2 yötä hotellissa Jaipurissa
- Jaipur-Agra- kuljetus ja kuski (n. 3h)
- 1 yö hotellissa Agrassa
- Yöjuna Agra-Varanasi (13 h)
- 1 yö hotellissa Varanasissa
- Yöjuna Varanasi-Delhi (16 h)
- Hotelli viimeiseksi päiväksi Delhissä ja kuljetus lentokentälle.

Lisäksi kummallakin juna-asemalla on joku meitä vastassa ja kuljettamassa hotellille.

Tämäkin kaatoi budjetin, mutta tylsää meillä olis tullu, jos ois oltu vaan Delhissä. Sieltä matka siis alkoi. Tosin maksun kans meinas tulla ongelmia, mutta sitten mie maksoin kortilta satasen, plus meni kaikki käteinen.

Lähettiin matkaan vähä ennen puolta päivää ja oltiin perillä ennen viittä. Kuski on mukava, ei puhu liikaa, mutta kertoo kaikenlaista hyödyllistä. Heti alkumatkasta saatiin kokemusta Intian ruuhkista, kun odoteltiin joku 15 minuuttia täyden kaaoksen keskellä. Myöhemmin juututtiin ruuhkaan toisella isolla tiellä ja siellä iskivät ensimmäisen kerran kerjäläiset. Tuntui pahalta kääntää katse pois, kun pieni likainen poika isoine silmineen tuijotti pyytävästi ikkunan läpi. Mutta jos antaa rahaa yhdelle, joutuu pian antamaan myös kaikille muille.

Puoli kolmen maissa pysähdyttiin syömään. Kun ei paremmasta tiedetty, otettiin kanaleivät ja colat. Ois kannattanu ottaa jotain muuta, sillä en kauheesti tykänny leivästä. Muuta en oo tänään syöny. Matkalla nähtiin vaikka mitä; täyteen ahdettuja riksoja, kameleita vetämässä kärryjä, joiden kyydissä oli vanhoja setiä ja kauheita lasteja tavaraa. Tienvierustat oli täynnä pieniä kauppoja ja hökkelikyliä. Liikenne oli aika kaoottista. Ja lehmät meni tyynesti seassa.

Perillä Jaipurissa meidän kuskisetä vei meidät ensin hotelliin, että saatiin rinkat huoneeseen ja sitten lähdettiin etenemään. Hotellin nimi on Jaipur Darbar ja väritys on kaupungin teeman mukaisesti pinkki. Huone on ihan perus; sänky, kova sohva, pöytä, tuoli, tv joka ei toimi ja kylppäri.

Kaupungilla mentiin ekana nostaa rahaa ja sitten ratsastamaan kamellilla. Kamelin seisomaannousu oli hieman pelottava kokemus =P Ratsastettiin joku vajaa kilometri ja oltiin paikallisille vissiin aika nähtävyys, kun meitä moikkailtiin niin innokkaasti ja meille naureskeltiin kovasti. Tässäkin kävi ilmi, miten kaikkia länsimaalaisia luullaan automaattisesti rikkaiksi, kun kamelintaluttajapoikia piti tipittää ja niille ei meinannu riittää mikään. Ratsastuksen jälkeen me suunnattiin kangasmyymälään. Siellä nuori poika näytti meille kankaanpainon salat ja mekin kokeiltiin. Tuloksena oli norsu. Seuraavaksi meille tarjottiin kahvia ja teetä ja esiteltiin lukematon määrä kankaita. Sen jälkeen meidät keksittiin pukea sareihin. Joppe söpöön pinkkiin, kun se sai valita värin ja minut mustaan, kun sen voi kuulemma huomata, että tykkään mustasta. Murr. Olin ajatellu kokeilla jotai repäisevää. Sarit puettiin meille parilla eri tyylillä ja kastimerkitkin saatiin otsaan. Tuliaisiksi kotiin ostettiin parit kankaat.

Myymälästä suunnattiin hotellille suihkuun, joka oli kans kokemus, kun ensin ei meinannu tulla kuumaa vettä ollenkaan ja sit kun sitä tuli, niin se oli niin pieni liru, että meillä meni kummallakin yli puoli tuntia hiusten pesussa. Sitten käytiin syömässä hotellin ravintolassa. Tarjoilija alkoi "vainota" meitä ja erityisesti Joppea, kun sai selville, että Joppe "vain" seurustelee. Se tyyppi halus Jopen osoitteen. Osoite oli oikein, mutta määräpaikkana Turku, plus ei nimeä ollenkaan, joten tuskinpa tarttee postia odotella ihan heti =P Nyt nukkumaan, kun aamulla on aikainen herätys!

26.1.07 Jaipur

Tää päivä alko kasin maissa aamulla, kun lähdettiin liikkeelle kuskisedän ja oppaan kanssa. Kuskilla oli isot aurinkolasit, housujen vyötärö korkeella ja se näytti ihan joltai Boratilta =P Ekana meidät vietiin jonkun entisen Maharajan palatsille. Ajettiin ylös jyrkkää ja mutkaista tietä, jossa kaikki jälleen ajoi miten sattuu. Loppumatka palatsille mentiin norsun kyydillä, koska toinen vaihtoehto oli kävely ja Joppe ei oo koskaa ollu norsun selässä. Palatsissa Borat selitti kaiken mahdollisen palatsin rakentamisesta, kesä- ja talvipalatseista, ilmastointi- ja lämmitysjärjestelmistä palatsissa ym. Ja kaiken tämän se teki erittäin vahvalla aksentilla varustetulla englannilla, joten luonnollisesti osaa me ei tajuttu. "One piece, no joint." =D Aikaa kului melkein 2 tuntia ja välillä alkoi väsyttää jo kovastikkin..

Palatsista matka jatkui turbaanimuseoon, jossa oli varmaan 40 erilaista turbaania. Niitä oli jokaiselle viikonpäivälle, kuukaudelle, kastien mukaan, häihin, juhliin ym..Museon vieressä oli ravintola, jossa me syötiin erittäin hyvää kasvisriisiä. Turisteille oli tarjolla myös viihdettä, kun paikalla oli vanha setä, joka kulkuset nilkoissa soitti paikallista soitinta, jonka nimeä en vieläkään ole keksinyt. Setä vaikutti siltä kun se ois vähän poltellut, kun sen silmät oli ihan ihme transsissa ja koko ajan se oli hymy pyllyssä..=D

Seuraavaksi me käytiin astrologisessa museossa, jossa oli mm. jokaisesta horoskoopista tehty marmorinen patsas, sekä vanhanaikaisia tapoja selvittää kellonaika. Lopuksi kiivettiin torniin, josta näki melkein koko kaupungin. Torniin menevät portaat on varmaan suunnitellut joku tooosi pitkä ihminen, koska ne oli tyyliin metrin korkuisia. Ylhäällä skandinaavit jyräs, sillä meitä oli siellä 3 suomalaista ja 2 ruotsalaista. Kun oltiin lähdössä museosta, meitä tuli vastaan joukko hindutyttöjä, jotka hämmästeli suunnattomasti miun lävistyksiä ja tatuointeja ja halus kuviin meidän kanssa.

Arkeologisen puiston jälkeen mentiin takaisin hotellille ja Borat lähti omille teilleen. Viimeinkin ei tarvinnu koko ajan kuunnella sen selitystä kaikesta mahdollisesta. Levättiin tunti ja sitten meidän kuskisetä vei meidät kiertelemään kaupungille. Yritettiin pariin otteeseen jo aikaisemmin päästä kaupungille "tavallisten" ihmisten sekaan, mutta täällä oppailla on diilejä tiettyjen kauppojen kanssa, joten löydettiin ittemme ihan uudelleen kalliimmista kaupoista. Kaupungilta löytyi kaikkea kivaa halvalla ja mm. löysin viimeinkin olkalaukun, mitä oon kauan ettiny.

Toinen asia, mikä Boratissa ärsytti oli, kun erehdyttiin kerran antamaan kamera sille. Sen jälkeen se otti meistä jatkuvasti kuvia, joita me ei todellakaan tarvittu. Niitä sitten deletoitiin välittömästi, kun saatiin kamera takaisin. Päivä sen kanssa oli pientä henkien taistoa..;)

Illalla törmättiin hotellilla suomalaiseen Jariin, joka jo vallotti päivällä meidän kans tornia. Kävi ilmi, että oltiin seinänaapureita hotellissa. =D Se oli menossa syömään hotellin ravintolaan, joten mentiin sen seuraksi ja meillä oli oikein mukavaa. Oulun poika saatto eka vähä säikähtää, ku pölötettiin jatkuvasti, mut kyllä sekin sit avautu ajan myötä. Kun tultiin syömästä, hotellin pihalle oli ilmestyny nukketeatteri, jota piti ilmeisesti isä ja poika. "No charge, no charge". Ensin poika tanssi ja isä soitti jotai paikallista rumpua ja lauloi. Poika oli ku Shakira minikoossa! Se sai Jopenki mukaan jammaamaan ja pikkuhiljaa paikalle alko kerääntyä opaikallisia kattomaan. Seuraavaks poika alkoi soittaa ja laulaa ja isä esitti nukketeatteria. Se esitteli taustalla seisovat 4 Maharajaa, joiden merkitys ei koskaa selvinny meille, ja sit se se alko esittää teatteria, joka ei oikein auennu. Joppe nimes sen "Indian Idolsiksi". Ja vaikka meille kuinka vakuuteltiin, että mitään ei maksa, niin taas vaadittiin tippiä ja ku annettiin jotai, ni ei riittäny (tätä ei pelätty koskaa sanoo suoraan) ja sit meille vielä yritettiin väkisin kaupata jotai nukkeja.

Loppuilma meni pölistessä kaikesta mahdollisesta hotellin parvekkeella. Aiheet vaihteli maitohappobakteerista rasismin kautta cola-Olliin. Käytiin myös ylimmässä kerroksessa, tai siis katolla, ja kuu oli väärinpäin =O Nukkumaan tajuttiin mennä vasta puolen yön jälkeen ja tietenkään ei ollu vielä ees pakattu.

Puhuttiin myös siitä, miten suurta ihmetystä ja ajoittain suoranaista kauhistusta miun lävistykset ja tatuoinnit on herättäny, kuinka taskuvaras vaani meitä Jaipurin kaduilla ja kuinka meitä tuijotetaan ja osoitellaan meidän ihonvärin takia (kuvataan myös paljon!).

Eräs erittäin häiritsevä asia on kauppiaat/kaupustelijat, jotka ei suostu uskomaan, kun niille sanoo, että ei haluta ostaa mitään, eikä todella ole rahaa/tarvetta joillekki tavaroille. Ollaan käyty parissa kangas- ja korukaupassa, seka marmoritavarakaupassa, jossa meille on tarjottu juotavaa ja esitelty kauheesti kaikkea sanoen, että ei oo mikään pakko ostaa. Sitten on kumminki alkanu kauhee painostus, kun on sanottu, ettei haluta mitään. Ja katukauppiaat on yhtä huonoja uskomaan. "Yes, madam, excume me, hello?"

27.01.07 Agra

Lähdettiin aamulla puoli ysin maissa ajamaan Jaipurista kohti Agraa. Kuskisetä sano, että matka veis jotai 8 tuntia, mutta ei siinä niin kauan menny. Matkalla pysähdyttiin jaloittelemaan vierailemalla kansallispuistossa. Nähtiin monia eri lintulajeja, paljon lehmiä, peura, sakaali, maaoravia, kilpikonnia, sorsia ja 3- ja 5-metriset boat. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli, että meitä huijattiin maksun suhteen. Matkan jatkuessa fiilis oli aika maassa.

Käynnin jälkeen ajettiin suoraan hotellille, jossa oltiin puoli neljän maissa. Heti kohta piti taas lähteä liikkeelle, kohteena Taj Mahal. Myöhästyttiin auringonlaskusta, jolloin palatsi "vilkkuu". Harmittaa edelleen. Ehdittiin kumminkin nähdä palatsi valoisan aikaan. Näky oli uskomattoman upea ja hengityksen salpaava, kun palatsi kohosi silmien eteen. Myös täällä meillä oli mukana opas, joka oli siitä hyvä, että palatsille oli järkyttävät pitkä jono ihmisiä, mutta opas tiesi toisen sisäänkäynnin, missä jonoa ei ollu juuri yhtään.

Taj Mahalin jälkeen jouduttiin taas kerran oppaan toimesta pieneen kalliiseen kauppaan. Jaipur on tunnettu pinkistä väristä ja Agra taas marmorista, kun Taj Mahalkin on kokonaan tehty marmorista. Agrassa on myös koulu, jossa opetetaan tekemään kaikenlaisia esineitä marmorista. Paikan pomo-setä ilahtui kovasti, kun kuuli meidän olevan Suomesta. Sen veli on toissä Intian konsulaatissa Helsingissä ja se on perheineen tulossa Suomeen ensi kesänä. Mulla alkoi automaattisesti raksuttaa aivoissa, että mitä paikkoja niiden kannattais käydä tsekkaamassa ym..tuleva matkaopas =P Sitten taas tarjottiin juotavaa ja yritettiin saada meidät ostamaan vaikka mitä. Joppe osti pienen norsun, mutta sekään ei riittäny myyjille, vaan ne oli aika vihaisia, kun lähdettiin. Monet myyjät suuttu oikeesti.

Sitten palattiin hotellille ja mentiin läheiseen ravintolaan syömään vaihteeksi kiinalaista. Ravintolassa oli iso porukka vanhoja kiinalaisia, jotka tilas ihan hulluna ruokaa ja repeili jatkuvasti =D. Loppuilta ollaan lepäilty, kun kumpiki on ihan poikki. Huomenna on edessä junamatka Varanasiin.

28.1.07 klo. 18:00 Agran juna-asema

Tänään meillä oli "day-off" kaikista opastetuista jutuista. Oltiin illalla ihan poikki jo joskus kymmenen aikaan, niin puoli yhdeltätoista käytiin nukkumaan ja sit kumminki pölistiin vielä johonki yhteentoista. Aamuyöllä viiden maissa hotellin käytävältä alkoi kuulua järkyttävää huutoa ja meidän ovi avattiin kerran. Säikähdettiin. Olin illalla sanonu, että pitäis laittaa ovi lukkoon, mut kumpikaan ei jaksanu nousta. Hotellin käytävillä juoksi vissiin juhlista palaavia poikia, jotka piti melua. Sit lukittiin ovi, kun ei haluttu lisää häiritötä. Ovea kokeiltiin avata vielä toisen kerran, mut sillon kukaan ei päässy sisään. Kuulin jossai vaiheessa jonku hotelliin majoittuvan naisen huutavan pojille kovasti.

Oltiin sovittu, että tälle päivälle ei ole suurempaa ohjelmaa, joten saatiin nukkua yhteentoista, kun puolen päivän aikaan meidän piti lähteä hotellista. Kuskisetä vei meidät kattomaan Agran tärkeintä linnaa ja nyt mentiin ilman opasta. Meihin on koko matkan ajan kiinnitetty tosi paljon huomiota ja nyt meitä kuvattiin jatkuvasti. Linnan jälkeen käytiin kävelemässä ympäri Agraa ja sit käytiin syömässä. Syönnin jälkeen kuskisetä vei meidät yhden hotellin katolle, josta näki ison osan kaupunkia ja Taj Mahal siinsi kaiken taustalla ylväässä yksinäisyydessään. Kuskisedän kanssa sit keskusteltiin pitkän aikaa Suomen ja Intian kulttuuri- ja muista eroista.

Viiden maissa lähdettiin ajamaan kohti Agran juna-asemaa. Matka kesti vajaan tunnin ja perillä jouduttiin luopumaan meidän kuskisedästä. Matkalla se pyysi meitä kirjoittamaan pieneen kirjaan mitä mieltä oltiin matkasta sen kanssa, sekä e-mailosoitteet. Vielä ennenkuin se lähti pois, otettiin kuva siitä ja halattiin.

Täällä systeemi juna-asemalla toimii niin, että meille tuli kantaja, joka ohjas meidät ja laukut odotustilaan. Noin vartti ennen junan lähtöä se tulee hakemaan meidät ja opastaa oikeille paikoille. Täällä on erilliset odotustilat miehille ja naisille ja jostai syystä ainakin tää odotustila on ulkopuolelta lukossa. Meillä oli jo valmiiksi kaksi tuntia hengailuaikaa ja kun päästiin tänne, niin kuultiin, että juna on tunnin myöhässä. Nyt sit vaan odotellaan. Matkaa on 13 tuntia ja meillä pitäis olla makuupaikat, mutta ei oo mitää hajua siitä, millaiset ne on.

Tällä matkalla on tullu monta kertaa mieleen, että ollaan kyllä onnekkaita, kun ollaan synnytty Suomeen. Intiassa naisten asema ei ole kovin kehuttava. Tasa-arvosta useimmat on tuskin koskaan ees kuullu. Tyttölapset ei ole kovin haluttuja ja nykyisin, kun lapsen sukupuolen voi saada selville etukäteen, abortit on kai tyttölasten kohdalla aika yleisiä. Ja täällä näkeekin tosi paljon miehiä joka paikassa, mutta naiset on kotona lasten kanssa ym..

Naisten on ainakin maalla ja pienemmissä kaupungeissa pakko pukeutua sareihin ja heillä on harvemmin mahdollisuus päästä kouluun tai asua/opiskella yksin. Meille onkin monta kertaa sanottu, että me näytetään älykkäiltä ja se johtuu varmaan osaksi siitä, että me voidaan värjätä hiuksemme, pukeutua miten halutaan ja matkustaa kaksin. Varmaan myös noiden asioiden takia joudutaan niin monen ihmisen huomion kohteeks.

Joppe on blondi ja tosi nätti ja siks se joutu tänään kuvauksen uhriks tänään paljon mua enemmän (ei kyllä haittaa ;)). Nuoret, jotka tulee pyytää kuviin on ihan ok tiettyyn rajaan asti, mut kyllä meitä ällötti, kun jotkut vanhat isomahaset ukkelit halus kans yheiskuviin.

Matka on ollu jo tähän mennessä monessa mielessä tosi avartava kokemus ja nyt ollaan puolessa välissä. On monta asiaa, miä kaipaan kotoa, mutta varmasti jään kaipaamaan myös montaa asiaa Intiasta, kun kotiinlähdön aika koittaa.

Täällä on kummasteltu paljon suomalaisia tapoja, esim. avioliittoa ja avoliittoa. Intiassa on nykyisin laki, jonka mukaan nainen ei voi mennä naimisiin alle 18-vuotiaana, miesten täytyy olla 21 vuotta. Silti suurimmassa osassa maata vanhemmat valitsevat edelleen lapsensa puolison ja eri uskontojen väliset avioliitot ovat erittäin hankalia. Myöskään rikas ja köyhä eivät periaatteessa voi mennä keskenään naimisiin ja kun kerran avioliiton solmii, sen täytyy kestää koko loppuelämän. Homoavioliittoja ei ymmärretä ja hyväksytä ollenkaan. Homot kielletään kokonaan.

Jahas, juna on sitten 2,5 tuntia myöhässä- tällä hetkellä. Saa nähdä päästäänkö vuorokauden puolella matkaan ollenkaan. Tiesin kyllä, että Intian junat ei oo luotettavia, mutta tää vie hermot..murrr!!

20:00 Juna-asema

Juna tulee ehkä yhentoista aikaan..tai vasta puolilta öin..tai kahdelta..kukaan ei tiiä! On myös mahdollista, että se ei tuu! Jos lipuissa olis lukenu hinnat, niin ne ois voinu peruuttaa ja hankkia liput junaan, joka oikeesti lähtee sillon kun on luvattu! Tässä odotustilassa on 2 japanilaista tyttöä ja niillä on mukana paikallinen opas, joka puhuu japania. Se yritti auttaa meitä lippujen kanssa, mut ei voinu. =( Meidän junan piti lähtee nyt ja niiden junan vartin yli 8. Niiden juna lähtee, me odotetaan hamaan ikuisuuteen meidän junan mahdollista tuloa. Heti, kun kuskisetä ei oo mukana, kaikki menee pieleen. Jos ois lukemista, mukavammat odotustilat ja vähä syötävää, niin kai sitä jaksais odottaakin..en oo koskaa nähny missää noin kuvottavaa vessaa!!

Japanilaisten tyttöjen opas sano, että se matkailutoimisto, missä me käytiin, on vähä "huonommalla" alueella ja joskus siellä kuulemma huijataan turistien rahoja. Mä tunnen itseni huijatuksi vain junan suhteen, kun kerran ois ollu parempiki juna, joka lähti ajallaan. En tiiä onko meillä huono juna siks, että ei ollu varaa maksaa enempää. Joka tapauksessa ärsyttää!!

(Odotusta takana n. 3,5 tuntia) Meiltä yritetään rahastaa aivan ihme asioista! Äsken ja jo aikaisemmin pari vanhaa ihmistä on käynyt selittämässä meille jotai siitä, että eräs nainen on vastuussa tästä tilasta ja että meidän pitäisi maksaa sille 20 rupiaa. Kumminkaan kukaan ei ole osannut selittää, että miksi ja myöskään keltään muualta ei ole pyydetty rahaa. Odotusta edessä ehkä tunti, 2 tai 3 tai 5..kukaan ei tiiä..

Edelleen juna-asema

Aha, viimeisen tiedon mukaan juna on 4 tuntia myöhässä, eli sen PITÄISI tulla puolen yön aikaan. Kello on 22:00 ja junan saapumisaikaa on myöhästetty jo 3 kertaa, joten vähän eäilen, että tuleeko se juna ollenkaan. Ollaan jumpattu, Joppe seiso käsillään, joogas, tanssi ja leikki noitaa. Sit kirjoitettiin tarinaa niin, että kumpikin kirjoitti vuorotellen yhden sanan. (Ehkä sekin tulee vielä tänne). Aika hyvin on keksitty tekemistä, mut nyt alkais olla jo vähä nälkä ja vessaan pitäis päästä. Tässä alkaa arvostaa yhä enemmän sitä, kuinka hyvin asiat on Suomessa.

Kännykästä on virta tosi vähissä ja en tiiä, koska on mahdollisuus ladata seuraavan kerran, plus toimiiko oma laturi. Siks en uskalla pitää sitä päällä ja en tiiä mitä kello on suurimman osan ajasta. Kyllähän tää oli tiedossa, että täällä nää junat on vähä mitä sattuu, mut toisaalta tää on ihan syvältä.

(Jossain vaiheessa yötä) Junan piti just lähteä. Mut 2 tuntia vielä..2!!! Eli sit ollaan oltu täällä yhteensä 8 tuntia ja veikkaan, että sekään ei riitä. En kohta enää tiiä, onko lähdössä mitään järkeä..Juna on siis 6 tuntia myöhässä, mut kun tultiin tänne jo 2 tuntia aikasemmin ennenku sen piti alunperin lähteä..ehkä raiteilla on pyhä lehmä ja siks juna ei voi liikkua..XD

Tavattiin aivan huippu pariskunta Australiasta! Ne on yhteensä 3 ja puoli viikkoa Intiassa. Jacob toi meille teetä ja tarjos suklaata plus juteltiin ja heitettiin läppää joku vajaa pari tuntia. Jacobin isoisä on suomalainen ja se anto mulle käyntikorttinsa, ku jos meen sinne ausseihin ens kesänä, niin voisin nähä noitaki. Oli huippua puhua englantia natiivien kanssa pitkästä aikaa!! =)

To be continued..

Mä sain uudet lasit ja viimeinki nään kunnolla! Vanhat oli liian vahvat ja ihan rikki muutenki..nyt osaan väistää pyhiä lehmiä =D

Huomenna aamulla alkaa meidän suuri reissu. Eka bussilla Helsinkiin ja sit lennetään Delhiin. Vastoinkäymiset on vähä laantunu, Jopen passi ehti ajoissa, ne on noudettu konsulaatista, mä sain rinkan lainaan ja me käytiin äsken vaihtaa rahaa.

Nyt ku vielä tietäis mitä pakata! Sääennustukset on näyttäny vähä mitä sattuu, mut lämmin siellä kaiketi on! Eli meistä ei nyt sit kuule paljonkaan huomisaamun jälkeen, mut sitte taas ku palaillaan..

Antin sanoin; Hajotkaa pakkasiin! =D

Me lähdetään Intiaan. Tällainen kuningasajatus putkahti Jopen mieleen vajaa viikko sitten..ja niinhän me pienet ostettiin liput tietämättä mitä kaikkea oli edessä..

1) Me tarvittiin viisumit: Eli kauheella kiireellä täyttämään hakemuskaavakkeita, hankkimaan passikuvia ja varmistamaan, että kaikki tarvittavat dokumentit on lähdössä konsulaattiin- sekä tietty piti maksaa ittensä kipeäksi tästäkin ilosta..

2) Mun passikuvat oli hukassa, joten tietty piti niistäkin maksaa lisää ja tuli vielä aivan kamalat..

3) Passit piti lähettää kirjatuissa kirjeissä siltä varalta, että jos ne hukkuu, niin meillä on jotain todisteita itsellä.

4) Kävi ilmi, että passeja ei ehdi enää saada takaisin Tampereelle postissa, joten eikun soittelemaan ympäri Helsinkiä kavereille, että kuka voisi noutaa konsulaatista meidän passit. Apu löytyi ja eikun väsäämään valtakirjaa ja sekin äkkiä postiin.

5) Seuraavana päivänä Jopelle soitettiin, että sen passiin ei voi viisumia pistää, koska se on lahoamistilassa- eikun hankkimaan uutta passia. Kaikki dokumentit lähetettiin takaisin, koska passin numero ym piti vaihtaa hakemukseen.

6) Joppe sai uuden passin valmistusvirheisen tilalle, mutta ei kai nyt ongelmat tähän voi loppua! Kävi ilmi, että passi on noudettava Helsingistä ja toimitettava konsulaattiin. Joten eikun taas soittamaan ympäri Helsinkiä, että kuka voi auttaa. Ja apu löytyi.

Tuossa pitäisi olla kaikki ihanuus listattuna tähän mennessä, mutta empä mene siitäkään takuuseen..tän keikan ois paras olla äijin reissu ikinä tai mä riehun.

Matkapäiväkirjaa, kuvamateriaalia sun muuta löytynee täältä jossain vaiheessa- sikäli kun me selvitään hengissä takaisin.

Adios!