Nyt vaalenneet ja haalenneet
ovat vanhat suomut sen.
Paperista tehtiin Puff kai aikoinaan,
ja tuhat vuotta sitten
Puff jo lähti maailmaan.
Ja Puff tuo lohikäärme niin iloinen,
kai eksyi kerran kaupunkiin,
oli sumu hirmuinen.
Puff ei lentää voinut, niin löysi sen
tuo pihan poika pikkuinen,
joka myös on iloinen.
Hän vanhan lohikäärmeen korjas liimallaan,
langat laittoi paikoilleen
ja sai sen nauramaan.
Ilmaan siitä noustiin,
tie kulki seikkailuun.
kumpainenkin unohti jo aivan kaiken muun.
Prinsessat ja prinssit satulinnoissaan
nyt katselivat kummissaan
kuka lentää matkallaan.
Laiva merirosvon myös kauhistui
kun tulta syösten kidastaan
sille Puff vain huusi HUII!
Näin lohikäärmeet lentää, mutta pojat varttuvat
leikin aika loppuu,
työhön pojat tarttuvat,
vanhan lohikäärmeen joku saattaa unohtaa.
se aivan yksin rannalla
vain poikaa odottaa.
Puff nyt lohikäärme on entinen.
On pudonneet ja kadonneet
kaikki suuret suomut sen.
Puff nyt piilossansa sua odottaa.
Jos löydät sen, ja korjaat sen,
joku jälleen lentää saa.