> > Oli ja eleli
kerran eräällä peräseinäjokelaisella maatilalla
> > kissa ja hevonen,
jotka olivat hyviä ystäviä.
> > Päivästä toiseen he leikkivät yhdessä,
kunnes erään kerran hevonen
> > tipahti suonsilmäkkeeseen ja alkoi
vajota. Kauhuissaan hevonen huusi
> > kissalle, jotta tämä menisi
hakemaan tilan isännän apuun.
> > Kissa lähti juoksemaan kohti
päärakennusta, ja etsi isäntää joka
> > puolelta, mutta turhaan. Tämä
kun oli lähtenyt traktorilla käymään
> > kylällä. Kissan valtasi
paniikki, kunnes hän huomasi isännän uuden ja
> > kiiltävän
BMW:n.
> > Kissa haki avaimet, hyppäsi autoon ja hurautti tuhatta ja
sataa
> > hevosen luo. Sidottuaan hinausköyden kiinni takapuskuriin,
se
> > heitti toisen pään hevoselle, joka tarttui siihen
lujasti.
> > Bemari käyntiin, ykköstä silmään ja pikkuhiljaa hevonen
pääsi kuin pääsikin
> > ylös suosta.
> > Ja niin hevosesta ja
kissasta tuli oikein sydänystävät!
> >
> > Pari viikkoa sen
jälkeen,leikin tiimellyksessä yhtäkkiä kissa
> > tipahti mutakuoppaan,
jäi kiinni ja alkoi vajota.
> > Kissa huusi "apua hevonen, pelasta
minut!"
> > Hevonen tuli kiitolaukkaa paikalle, asteli kuopan päälle ja
kehotti
> > kissaa tarttumaan "siihen" mikä roikkui jalkojen
välissä.
> > Kissa teki työtä käskettyä ja hevonen nosti kissan ylös
kuopasta.
> >
> > Tarinan opetus:
> > Kun on varustus
kuin hevosella, ei tarvitse bemaria poimiakseen
> > misuja
kyytiin.