IRC-Galleria

kyllähä se tämä armeija alkaa olla nähty jo niin perin pohjaisesti että vois vaikka loppua mun osalta... Viel pitäs 70 aamua heräillä tämän firman takia...

HEP - testi

Sano HEP, jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä.
Ja ujoutta.
Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi HEP, kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen

Tyttö: Hidasta, mua pelottaa
Poika: Enkä, tää on hauskaa
Tyttö: Eikä ole. Oo kiltti, tää on liian pelottavaa
Poika: Sano mulle sitten, että sä rakastat mua
Tyttö: Hyvä on, mä rakastan sua. Jarruta !
Poika: Ja nyt halaa mua OIKEIN kovaa
*tyttö halaa poikaa*
Poika: Voitko ottaa pois mun kypärän ja laittaa sen sun päähäs? Mä kyllästyin siihen..

Sanomalehdessä seuraavana päivänä:
"Moottoripyörä törmäsi rakennusta vasten jarrujen vian seurauksena. Samalla hetkellä kyydissä oli kaksi henkilöä, joista vain yksi jäi eloon."

Totta puhuen, matkan puolivälissä poika huomasi jarrujen olevan rikki, mutta ei halunnut tytön tietävän asiasta. Sen sijaan hän pyysi tyttöä sanomaan että tämä rakastaa häntä ja halaamaan tätä viimeistä kertaa. Lisäksi hän käski tytön laittavan kypärän päähän, jotta tyttö jäisi eloon vaikka tämä merkitsi pojalle kuolemaa.

Jos sinäkin rakastat jotakuta yhtä paljon - kopioi tämä päiväkirjaasi.

> > Oli ja eleli
kerran eräällä peräseinäjokelaisella maatilalla
> > kissa ja hevonen,
jotka olivat hyviä ystäviä.
> > Päivästä toiseen he leikkivät yhdessä,
kunnes erään kerran hevonen
> > tipahti suonsilmäkkeeseen ja alkoi
vajota. Kauhuissaan hevonen huusi
> > kissalle, jotta tämä menisi
hakemaan tilan isännän apuun.
> > Kissa lähti juoksemaan kohti
päärakennusta, ja etsi isäntää joka
> > puolelta, mutta turhaan. Tämä
kun oli lähtenyt traktorilla käymään
> > kylällä. Kissan valtasi
paniikki, kunnes hän huomasi isännän uuden ja
> > kiiltävän
BMW:n.
> > Kissa haki avaimet, hyppäsi autoon ja hurautti tuhatta ja
sataa
> > hevosen luo. Sidottuaan hinausköyden kiinni takapuskuriin,
se
> > heitti toisen pään hevoselle, joka tarttui siihen
lujasti.
> > Bemari käyntiin, ykköstä silmään ja pikkuhiljaa hevonen
pääsi kuin pääsikin
> > ylös suosta.
> > Ja niin hevosesta ja
kissasta tuli oikein sydänystävät!
> >
> > Pari viikkoa sen
jälkeen,leikin tiimellyksessä yhtäkkiä kissa
> > tipahti mutakuoppaan,
jäi kiinni ja alkoi vajota.
> > Kissa huusi "apua hevonen, pelasta
minut!"
> > Hevonen tuli kiitolaukkaa paikalle, asteli kuopan päälle ja
kehotti
> > kissaa tarttumaan "siihen" mikä roikkui jalkojen
välissä.
> > Kissa teki työtä käskettyä ja hevonen nosti kissan ylös
kuopasta.
> >
> > Tarinan opetus:
> > Kun on varustus
kuin hevosella, ei tarvitse bemaria poimiakseen
> > misuja
kyytiin.

KUINKA PERVO OLET?

Jos saat alle 15 olet tervejärkinen, jos saat 15 tai yli, etkö muuta mietikään?

[x] Olen kaksimielinen.
[/] Keksin oudoista asioista kaksimielisiä juttuja.
[x] Sanasta meloni, juolahtaa mieleeni jotain pervoa?
[ ] Myös sanan banaani kanssa on sama ongelma.
[ ] Katselen jatkuvasti muiden ****itä.
[ ] Päässäni on kaksimielisiä ajatuksia 24/7
[x] Koulun biologian/terveystiedon tunnilla ei aina pokka pitänyt.
[/] Lempielokuviini kuuluu mm. American Piet.
[/] Kavereidesi kanssa keskustelu kääntyy usein pervoon suuntaan.
[x] Seksistä puhuminen ei tuota ongelmia.
[x] .. Itseasiassa se on ihan mukavaakin.
[x] Olet katsonut pornoa.
[x] .. Etkä edes ollut kännissä.
[ ] Käytät mielummin sanaa laittaa kuin panna, sillä se on epäilyttävä sana.
[x] Joskus sanot todella pervosti, etkä edes huomaa sitä.
[ ] Pervoimmat asiat kuulee yleensä sinun suustasi.
[ ] Päiväsi kuluvat itsetyydyttämällä tai katsomalla pornoa.
[x] Jos mietit alastonta känniläistä kiipeämässä lipputankoon kypärä päässä, repeät.
[/] Tiedät näiden asioiden merkitykset: ****, Oraali, Vagina.
[x] Olet lyönyt toista ihmistä ****elle.
[x] Olet saanut ystäväsikin katsomaan pornoa kanssasi.
[x] .. Nauroitte sille yhdessä.
[x] TUOLIA EI VOI SANOA PALLIKSI!!!
[ ] Olet piilopervo.
[ ] KIVES, repesitkö?


15...hmm ei pidä paikaansa tää testi :D

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.