Levottomuuden syövyttämät haavat
eivät arpeudu koskaan.
Ne raastavat mieltäni,
sydäntäni hullun tekoihin antamatta
rauhoittua vaikka vihdoin tahtoisin.
Sylistä syliin,
ihoni puhuu levottomia runoja läheisyydestä,
joka on hauras ja katoaa aamulla oven paukahdukseen.
Arpeutuisivat,
paranisivat jo!
Että saisin vihdoin rauhan,
sinun sylissäsi,
rakkaani
Uusimmat blogimerkinnät
- Levottomuuteni... 23.01.
- Tahdon tietää. 22.10.
- Parin linjan vuodatus katkeruudelle jonka an... 13.10.
- Homofobia 30.04.
- Masennus... 01.02.
- Sinulle joka ymmärrät... 11.01.
- Menneisyyteni onneksi. 30.11.
- Oraakkeli 09.11.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2008 (4)
- ▶ syyskuu 2008 (1)
- ▶ elokuu 2008 (1)
- ▶ helmikuu 2008 (1)
- ▶ tammikuu 2008 (1)
- ▶ 2007 (7)
- ▶ 2006 (3)
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »