IRC-Galleria

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli,
ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta.
Vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla iha mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.
Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä,
mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Luuletko,
etten muista?
Kuinka petit
ja juoksit sitten toisaalle,
tekojesi seurauksia karkuun.
Kuinka kätesi raastoivat irti minusta,
sen lopunkin inhimillisyyden.

Luuletko,
etten muista?
Kuinka jätit minut yksin,
kun itse pakenit vieraan syliin.
Kuinka jätit minut jäytämään sieluani
irti pala palalta.

Luuletko,
etten pysty unohtamaan sinua?

Kuinka hyväilit kasvojani ja
lupailit parempaa huomista.
Ettet enään pakenisi,
jättäisi minua jäytämään itseäni kuin raivopäinen rakki,
nälissään itseänsä syömään.

Minäpä en uskonut sinua.
En antanut anteeksi,
en unohtanut.

Ja jokaista arpea kannan ylpeänä,
kuin vanha soturi.

Minulle sinusta tuli vain säälittävä olento,
joka ei ole edes sanansa mittainen.

Nyt kerjäät kuin koditon rakki,
että rakastaisin sinua taas.
Että saisit taas nöyryttää minua.

Ja minä nauran!
En se minä ollut joka pakenin.
En ollut raukka,
huorien hameen helmojen perään kuolaaja.

En se ollut minä jonka pitäisi hävetä ja
jota nöyryytettiin.

Minä selvisin.
Kuka sinä olet nyt?

Olen jo unohtanut...

Minä olen tyttö, joka potkaistiin pois kotoaan, koska tunnustin äidilleni olevani lesbo.
Minä olen prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.
Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi.
Me olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä kauan ennen hänen aikaansa.
Minä olen mies, joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani, jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta, ei päästetty huoneeseen.
Minä olen ottolapsi, joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he voisivat adoptoida minut.
Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti kävelemään taas.
Minä en ole yksi onnekkaista. Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista. Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa.
Me olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle miehelle.
Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle.
Minä olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni, hoitamiani ja kasvattamiani lapsia. Tuomioistuin sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun nykyään toisen naisen kanssa.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini olevan myös nainen.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen kääntyä, koska olen miespuolinen.
Minä olen isä, joka ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista toisia miehiä kohtaan.
Minä olen kotitalousopettaja, joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain lesbojen tekevän sitä.
Minä olen mies, joka kuoli lääkärien lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville minun olevan transseksuaali.
Minä olen henkilö, joka tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.
Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.
Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä maailma tarvitsee eniten: rakkautta.

Ole kiltti ja postita tämä edelleen, jos uskot homofobian olevan väärin.

Eikä tämä liity mitenkään omaan seksuaaliseen suuntautumiseeni, minusta homofobia on vain väärin.

Katkeruudella suolatut haavat
vuotavat joskus,
kirvelevät niin loputtomasti.
Ajalle on annettu niin paljon töitä,
siltä odotetaan
ehkä liikaakin.
Ei sekään ehdi
jokaista haavaa parantaa,
ei syleillä jokaista kuolevaa.
Ehkä niin on hyvä.
Ei jokainen kivun välähdys
ehkä olekaan loppu.
Ei jokaisen haavan,
tarvitse parantua.
Jääpähän verta nuoltavaksi
omille pedoillemme
ettei niiden tarvitse repiä
heti uusia.
Ei loputtomasti taistella
mässäilläkseen kurjuudellamme.
Aurinko laskee värjäten ihoni
vereksi ja purppuraksi.
Ehkä osa onkin verta,
sillä viilsithän sinä minuun
sata metrisen haavan.
Meri nuolee rantaa ja hiekka
on sen hyväilystä väsynyt.
Toivoisin että tulisit luokseni,
hiljaa kuin haipuva auringon ääni.
Tulisit juuri nyt....

Näin lähella ja silti kaukana en koskaan ole ollut.
Kaipaan sinua sieluni silmin himoiten kaiuin haipuvin tuntein jotka ovat kuin varjoja todellisuudesta.

Ei minulla ole mitään annettavaa silla myyty olen vaan en vielä omistettu.

Verisin jaloin juoksen etsimässä sinua mieleni riivaajaa,
sydämeni rakastettua kun jalkani eivät vielä ole sidotut ja sydämeni pystyy lentämään.

Löydänko sinua koskaan vai olenko ikusesti yksin hulluuteni torneissa vaellellen mieleni synkissa saleissa.

Oletko valmis liittymään hulluuteni ja syleilemään minua kun hulluuteni tuhoaa minut.

Vielä saan vaeltaa vaan tiedä en haetko minua koskaan perille...

Tyttö juoksee tietämättä mihin on menossa.
Mieli on täynnä tuskaa ja tuntee hapen loppuvan.
Pysähtyy ja hengittää, mutta onko siltikään elossa?
Tahtois vaan olla rauhassa hiljaa;
Ei nähdä kodin pelkoa, ei kuulla pahoja sanoja ja uhkauksia,
ei tuntea terän raastavaa tuskaa ihollaan.

Kaikki tuntuu kaukaiselta ja maailma pyörii.
Ei ole ulos pääsyä ei ovea valoon.
Jokainen päivä samanlaista paskamaista eikä kukaan tule
ja katso silmiin.

Tyttö ei enään jaksa toivoa, ei odottaa.
Vain istuu hiljaa ja antaa sydämen kestää iskujen alla.
Se sulanut on niin monta kertaa ja jäätynyt taas.
Sen puhtaaksi on petos polttanut tulellaan.
Sitä saat nyt hakata ja lyödä, sitä tyttökin osaa jo odottaa.
Mutta mitä lujemmin sitä lyödään sitä syvemmin se soi ja
sen kauniin äänen kuulla voit.

Kysyin ORAAKKELILTA ystävistäni ja kavereistani. Vastaukset oli VARSIN mielenkiintoisia.

Kuka on SamSha?
Kiltti poliisi.

Kuka on Nemi?
Sä taidat itsekkin tietää!

Kuka on Nanna?
Isäpuolesi.

Kuka on Hra. Kusipää?
Laitapuolen kulkija.

Kuka on Vipa?
Jos tietäisin niin olisin rikas!

Kuka on Neone?
Se tyyppi, joka oli juuri kaivanut nenää ja kätteli sinua.

Kuka Minttu on?
Poikasi tyttöystävä.

Kuka on Vovk?
Kettutyttö Keski-Suomesta... xD

Millainen maailma on huomenna?
Salaa toivon aina että en enään ikinä näkisi sitä, se on megaärsyttävä ääliö.

Kuka Jonna on?
Klaus.

Kuka on Jonn^^?
Mulla oli suhde siihen kerran.. Tunnen tapauksen läheisesti.

Kuka minä olen?
Olet se joka haluat olla.

Olenko tyhmä?
Et, sillä aurasi kertoo toista.

Olenko ihana?
Kuin perhonen.

Vähänkö ihana toi ORAAKKELI....