IRC-Galleria

Katkeruudella suolatut haavat
vuotavat joskus,
kirvelevät niin loputtomasti.
Ajalle on annettu niin paljon töitä,
siltä odotetaan
ehkä liikaakin.
Ei sekään ehdi
jokaista haavaa parantaa,
ei syleillä jokaista kuolevaa.
Ehkä niin on hyvä.
Ei jokainen kivun välähdys
ehkä olekaan loppu.
Ei jokaisen haavan,
tarvitse parantua.
Jääpähän verta nuoltavaksi
omille pedoillemme
ettei niiden tarvitse repiä
heti uusia.
Ei loputtomasti taistella
mässäilläkseen kurjuudellamme.
Aurinko laskee värjäten ihoni
vereksi ja purppuraksi.
Ehkä osa onkin verta,
sillä viilsithän sinä minuun
sata metrisen haavan.
Meri nuolee rantaa ja hiekka
on sen hyväilystä väsynyt.
Toivoisin että tulisit luokseni,
hiljaa kuin haipuva auringon ääni.
Tulisit juuri nyt....