''Mä en tahdo käydä yksin nukkumaan,
Kun mä tiedän, että tuskin unta saan.
Kun yksinäisyys valtaa vuoteen jalkopään,
Ikävään vangiksi jään.
Nämä kadut tämän pikkukaupungin
Olen kävellyt mä kerran ennenkin
Ja mä kuulen, että aivan yhtä lohduton
Kuin silloin sävel askelteni on.
On pakko tunnustaa,
Kuuntele mua: tarvitsen sua. ''
ensin osasin elää ilman, sitten luulin,
et osaan elää ilman, nyt en enää osaa
elää ilman, en ees tiedä, miltä tuntuu
olla ilman sua.