Se sai mut seisahtumaan, näin sun auton kääntyvän mua kohti.
otin mun sidukan maasta ja lähin äkkii kävelee pois päin. Etin,
jonkun numeron puhelimesta ja soitin siihen. Hädissäni selitin,
jotain. Sit käännyin, mun frendit tuli sun auton luo. Vänkärin
ovi aukesi ja sieltä astu esiin, sun uus muija, sä sanoit, että
et oo missään tekemisis sen kans ja nyt mä nään sut sit sen
kans ajelemassa. vakuutit mulle, että mä oon paras ja mukavin,
että tykkäät musta ja sanoit kans, että ei sulla oo vapaa päiviä,
ennen ens kesää. Ja mä uskoin sen, luulin, että et sä valehtelis mulle.
Mut niin kummiskin tapahtu, kaikki oli vaan valetta. Onhan se hyvä aina,
kusettaa viatonta tyttöä, joka on rakkaudesta sinisilmäinen.
Mun sydän hakkas lujaa. soitin maijulle. Se sano soittavansa mulle kohta.
Löin luurin kiinni ja purin hädissäni tölkin reunaa. Pp huutaa mut sinne auton
luo. mietin hetken, soitan taas maijulle, joka edelleen sanoo soittavansa mulle.
Sit kävelen siihen, sun vierestä, en voi ees vilkasta suhun. Mulla on kylmä, vilkasen
silti sua, vaikka muhun sattuu ja nään sut seisomassa ihan sen tytön vieressä, näytät
onnelliselta. Sanon pp:lle, et antaa mulle tupakan mun laukusta,
ku ei mun kädet toiminu enää, ku olin jo ainakin puoltuntia seissy siinä pihalla,
pakkasessa. Sain sit sen röökin ja pp sytytti sen. Vedin sen puoleen minuuttiin
taukoamatta, mua alko vituttaa. Otin lapaset pois, en enää jaksanu, kaivoin
puhelimen taskusta ja soitin Maijulle. Mun oli pakko korottaa ääntä, mua
vitutti niin paljon, kyynel vierähti mun poskelle ja tajusin, että tää ei oo unta.
Käännyin ja kävelin sarin taakse, enää en ois jaksanu, tuijotin vain sitä kirkkoa,
valaistua polkua ja oisin vaan tahtonut kadota, havahduin todellisuuteen, kun
täytyi lähteä, mun oli viel pakko katsoa taakse, ei ei edes pientä katsetta sulta.
Miks sä teet tän mulle? Oonko mä ansainnu tän? Join siideriä, toivoin, et se ei
koskaan loppuis ja veis mut pois täältä. Veis hengen multa pikku hiljaa.
Kun mentiin kaverin luo sit loppujen lopuks, en enää jaksanu. Sari ja Pp kahtoo
mua semmonen fucking koiran pentu ilme kasvoillaan ja kysyy mikä mul on hätänä.
Siinä vaiheessa mä menetin malttini ja kyyneleet alko valuu pitkin mun poskia.
Mä rakastin sua ja rakastan vieläkin, mä mietin mielessäni. Se sattu, teit mulle
paskasti, nyt voin jo sanoo, et meillä ei oo enää yhteistä tulevaisuutta, voit
jättää sen haaveen, et oisin joskus sun vaimo, ehkä en oo, sillä sä pilasit
itse meijän suhteen, meidän välit, itse sinä pilasit kaiken, tyhmillä valheilla ja
teoillas. oisit voinu ees sanoo mulle, että sä taas oot alkanu pyörii sen uuden
muijas kans. niin oisin ehkä voinu ymmärtää paremmin, nyt en ymmärrä, enkä
halua ymmärtää. Mukavaa loppu elämää, toivottavasti ei kohdata enää ikinä.
Sillä se sattuu mua ja mä toivon, että se tois sun mieleen jotain '' katuvia ''
ajatuksia siitä, ku valehtelit mulle. Ja sinä, jos luet tätä, tiiän, että tajuat,
että puhun sinusta. Mä en tahdo kuulla susta enää mitään, en koskaan,
sillä sä satutat vaan mua. Joskus jos kohdataan, parempi, että pidät
suusi kiinni, etkä tuu sanoo mulle, että oon suuttunu. koska sä varsin
hyvin tiedät, mitä sä teit mulle ja se riitti. Ei pidetä yhteyttä enää.
Sinä iltana tajusin, et on sittenkin yks toinen, mä tiiän, että se on varattu ja
kaikkee, mut se on silti aivan ihana ja se, ku se kosketti mua, sai mut tuntee
kylmiä väreitä. Oot ihana ja mukava. Oon aina pitäny susta, aina ku oon tuntenu
sut. miettiny monesti, millon mä saisin pienen merkin, että säkin pidät musta.
Nyt sain sen ja oon ikionnellinen. kiitos sulle. Sait mun päivän paranemaan. <3
Sä sait mut tuntemaan itseni tärkeeksi sun sanoilla. Ja se tuntu musta jo hyvältä.
Oot maailman parhain tyyppi, kiitos, että oon saanu tuntea sut ja saan tuntea
sut tästä eteenpäin. Kyllä me vielä joku päivä taas istutaan iltaa yhdessä. :)
______________________________________________________________