yö hieman viilenee
ja tauluun tummaan putoan
ainoaan vastaukseen
taas pimeyteeni piiloudun
puen kultaan, palttinaan
ja minuun nojaa joku puu
sisällään huminaa
ja taas minä ryömin viereesi
niin kuin lumen alle
ja taas minä kaadun viereesi
niin kuin hautaan, lakanalle
sun nuoriin silmiis heijastuu
jo monta tarinaa
ja jotkut meistä haavoittuu
osaa vain matkustaa
ja taas minä ryömin viereesi
niin kuin lumen alle
ja taas minä kaadun viereesi
niin kuin hautaan, lakanalle