Pimeä huone on mulle niin tuttu. Niin lopullisen vangitseva.
Elän yksin omassa huoneessani ja pelkään nousta ylös..etsimään ovea vapauteen. Ovea jonka takana olisi muutakin kuin haamuja,kirkaisuja,pelon itkuja,verisiä kyyneliä.
Mutta miten uskallan lähteä? Vaikka elän tuskassa,se on kuitenkin tietyllä tavalla mulle turvallinen. Totuttu paikka. Muutos on aina mahdollisuus,mutta samalla uhka..... Uhka pelottaa niin etten uskalla tehdä muutosta,avata ovea.
Jos se ei muutakaan mitään,mitä sitten teen...
Vihaan tämän maailman pahuutta.