IRC-Galleria

Jäin täsä Hiliputinin kommetin luettuani miettimään, etten olekaan pitkään aikaa jutellut kenenkään kanssa uskonnollisuuden positiivisista puolista ja piti Todella jäädä kelaamaan, että mitä aihepiiristä löytyy muistista..omasta päästäni siis.

Nooh, tämä nuppihan ei nyt aivan täydellä käy (kiitos tämän tiineyvven.. i assume :D ), joten en tahtonut saada muistin perukoilta oikein mitään materiaalia aikaan. Kunnes sitten tajusin selityksen tälle:
Ymmärrettyäni aikoinaan uskontojen olemassaolon todelliset motiivit, tajusin myös sen, -mitä- kaikki "hyvä" niissä pitää sisällään.

Lyhyesti sanottuna mikään hyvä ei ole pyyteetöntä ja selitys väitteelle yhtä lyhyt myös;
Jokainen joka hamuaa itselleen palkintoa tekemästään hyvästä (tässä tapauksessa taivaspaikkaa), ei tee työtään pyyteettömästi.
Kaikki toiminta on loppupelissä omahyväistä palkinnon hakua, josta puuttuu puhdas sydän.

Tiedän. Aika raakasti sanottu ja väitetty, mutta niin...mie olen aika tiukka tän aiheen parissa kun liikutaan.
Alkuun joskus säästelin sanoja ja koitin olla hienovaraisempi, mutta jätin sen turhuuden pois; uskontoja Pitää voida kritisoida ääneen ja juuri sellaisin sanoin miten puhuja itse haluaa.
Ilman uskontojen kritisoijia ei olisi eri liikkeitäkään esim. ev.lutin sisällä.
Minä taas kuulun "toisen leirin" kritisoijiin; olen täysin ulkopuolinen tätä nykyä uskonnollisuudesta ja olen huomannut siinä erään suuren plussapuolen:
Koen eläväni ulkona taulusta, missä uskovaiset itse elävät. Näen sen kehykset ja kritisoin niitä ja uskovaiset, jotka kritisoivat taas minun mielipiteitäni eivät sokealta uskoltaan voi niitä taulunsa kehyksiä nähdä.

Mie en voi sanoa olevani pahoillani siitä, etten löydä uskonnollisuudesta yhtään mitään hyvää enää. Mie menin tonkimaan aihetta NIIN pohjamutia myöten, että niiltä "totuuksilta" ei vain voinut sulkea silmiään.
Mie en näe siinä mitäån hyvää, että ihmisiä johdetaan harhaan, hallitaan mielikuvitteellisilla hahmoilla ja pelotteilla mitä ei ole todistettavasti olemassa.
Ja se miten mie voin todistaa pelotteet olemattomiksi on yksinkertaista; pyydän todisteita peloteiden olemassaolosta (esim. helvetti). Niitä ei ole.

Valheeseen perustuva turvallisuuden tunne, vastuun ulkoistaminen itsestä ulkopuoliseen kolmanteen "persoonalliseen" olemattomaan hahmoon jne...Mitä hyvää niissä voi olla?

Rehellinen todellisuudessa eläminen, terve rationaalisuus, kyky ja halu kyseenalaistaa, vastuun ottaminen kaikesta mitä tekee.... Minusta se on arvokkaampaa ja siitä saa itselleen myös todellisen hyvän olon.

*

Jatkan aiheesta joskus myöhemmin lisää. Nyt vetää supparit niin kovilla, että on pakko lähteä haahuilemaan ympäri torppaa :)