"Seison voimattomana rinnallasi.
Koko olemukseni romahtaa rohkeutesi alla.
Miksi et anna minun auttaa?
Minä tunnen tuskasi,
tunnen kivun joka kaluaa luitasi.
Anna se minulle!
Anna minun keventää taakkaasi!
Ja sinä hymyilet minulle.
Hymyilet kyyneltesi takaa
ja kuiskaat:
'Älä itke, ystäväni.
Ojenna vain kätesi
äläkä koskaan päästä irti.
Koska niin kauan kun seisot siinä,
niin kauan kun kätesi koskettaa kättäni,
niin kauan kun tiedän sinun olevan lähelläni,
minä en pelkää.
En kipua, en kuolemaa.
Ja kun tulee aika,
jolloin minä putoan,
minä pyydän, ystäväni,
sinua irrottamaan otteesi
ja päästämään minut vapaaksi.
Mutta en minä ole poissa.
Minä olen sinun sydämessäsi,
sinun ajatuksissasi,
sinun kauneimmissa muistoissasi.
Minä elän niissä kaikissa hetkissä,
jotka olen saanut kanssasi jakaa.'
Ja siinä me olemme,
sinä ja minä.
Kädet yhteen liitettynä.
Ja minä lupaan, ystäväni:
minä olen siinä loppuun asti."
-Noelia-