IRC-Galleria

Kävelin tanssitunnin jälkeen keskustasta poispäin päämääränäni Keltinmäki. Olin äärimmäisen kettuuntunut koko päivään, mun laiskuuteeni ja ajattelemattomuuteeni jonka takia nyt siinä sain kuljeskella t-paitasillani kaatosateessa, kylmänä, nälkäisenä ja läpimärkänä.
Jonkun matkaa kuljeskeltuani päätin että perkules, minähän hyppään seuraavalta pysäkiltä bussiin nro 27 ja hurautan sillä Keltinmäkeen, että vitut jostain euroista ja kulutetuista kaloreista. Tämän nerokkaan päätöksen tehtyäni aloin kävellä kohti lähintä bussipysäkkiä, mutta kas, bussi nro 27 hurahtikin saman tien ohitseni roiskauttaen vettä mun päälleni.
Tässä vaiheessa olin jo varsin kypsä parahtamaan itqparqun ja polkemaan jalkaani asvalttia vasten erittäin aikuismaisesti. Juuri kun meinasin toteuttaa tämän toiminnon, kuulin vierestäni miesäänen. "Ole hyvä", se mies sanoi ja ojensi mulle ruusun. Se hymyili mulle ja sitten se polki pyörällään mun ohitseni ja kääntyi seuraavasta kadunkulmasta vasemmalle häviten mun näkökentästäni.
Mä jäin siihen kadulle kaatosateeseen kylmänä, nälkäisenä ja läpimärkänä, mutta kuitenkin onnellisena siitä tiedosta, että tässä maailmassa on vielä ihmisiä jotka voi tehdä hyviä tekoja toisen päivän piristämiseksi, ihan spontaanisti pyytämättä, vastapalvelusta odottamatta.

Sen pituinen se :)