IRC-Galleria

taas vierähti kuukaus ja juhannus siin välissä jota odotelimme peten kanssa viettävämme rauhallisesti kotona tai pika risteilyllä. no se haave meni ja paljon muutakin niiden muistaminen vaan riipii sydäntä.Pitäis oppia ajattelemaan et ne on menneet ja ei auta murehtia niiden menetystä kun niitä ei voinnut toiselle täyttää vaik olis niibn halunut.
Tää on tosi vaikeeta olla ajattelematta toista,pitäis elää niin et ei muistele niitä haaveita mut ei osaa.
miettii vaan kauan tätä jaksaa vaan antaa periks ja tekee jotain tyhmää.Vielä pitäis hankkii hautakivi haudalle mut tuntuu niin vaikeelta valita se,vaihtoehtoja on niin paljon ei osaa päättää kun tuntuu niin lopulliselta ratkaisulta ja sit jos ei muut siitä pidä ni mitäs sit käy.