IRC-Galleria

tosi outo tunnelma kun rakas on poistunut elämästämme,vaik ystävät ja lapset ja pienet taaperot pyrii torpassa luulis et ei tunnu yksinäiseltä tää olo ja käsittämätön suru,mut ei kyl se vaan jäytää ja nakertaa yksinäisinä yön tunteina miettien mitä olis voinnut tyehdä toisin.oisko pitänyt vain pyytää et joku olis tehnyt päätöksen et ei rakas lähtis luotamme pois ilman lupaamme.
kaikki sanöö et tuska katoaa hiljalleen ajan kanssa jos sen oikein hyvin käsittelee ,no mut minä en oo sitä vielä oivaltanut miten sitä pitäis käsitellä.kun tuntuu et mikään mitä tekee ei luonnistu ja ootaa vain et toinen tulee ja sanoo kaikki on hyvin älä sure.