Juupa juu... kädessä mustelma, takamuksessa mustelma ja kyljessä naarmut.
Ensinnäkin, "I'm sweet" ;P Näin toteaa työnantaja, kiitos vaan.
Toisekseen... mikä siinä on, että saan toisista hevosista aina ne pahat puolet esille? Kertokaa nyt joku fiksumpi.
Oripojan perhana puraisi kädestä, kun hain sitä tarhasta. Kiva jälki, olen tosi ylpeä.
Ja tuli sitten lennettyä aika taidokkaasti tantereeseenkin, kiitos ylisäikyn hevosen ja tämän lenkkareiden.
Maastossa siis yhdellä vieraalla, Latisha toisella. Itse otin tämän, jolla ollaan aikaisemminkin maastoiltu, kun toinen on kuulemma hieman pösilö.
Noh, alkumatka menikin ihan ok.
Loppumatkasta tämä mun ratsu säikähtää jotain aivan olematonta -> rodeopukit pystyyn, joiden seurauksena takasista lentää ne v*tun lenkkarit huithelvettiin ja näitä säikytään sitten lisää (Latisha meinasi toisen saada päähänsä).
Selkäköyry pukkia toisen perään eikä tämä tyttö siellä pysynyt... helvetin paljon poweria löytyy kouluratsun takapuolesta.
Tumps vaan maahan ja edelleen roikun tietty ohjissa kiinni, jolloin hevonen pakittaa pakittamisesta päästyäänkin ja mä yritän epätoivosesti kammeta jaloilleni. Onnistuin sitten lopulta :D
Tilanne ohi, lenkkarit talteen ja ratsujen vaihto... eikä mokoma tehnyt Latishan kanssa mitään.
Pah! Radi, Lord ja Pacito on mun parhaat kaverit. Ne ei koskaan kohtelisi mua noin julmasti ;>
Ratto oli myös aivan überihana <3 Teki kaiken just eikä melkeen vaikka ratsastajalla tekikin melko tiukkaa se satulassa istuminen. Ihana mömmiäinen :)