IRC-Galleria

"I looked away
Than I look back at you
You try to say
Things that you can't undo
if I had my way
I'd never get over you
Today's the day
I pray that we'll make it through
Make it through the fall
Make it through it all"

Voisin istua karsinasi nurkassa vaikka loputtomiin, jos se pysäyttäisi kellot ja antaisi meidän jäädä tähän hetkeen kokonaan. Voisin katsella sinua loputtomiin, jos se estäisi sinua muuttumasta ja jättäisi sinut sellaiseksi kuin olet aina ollut. Tekisin mitä tahansa muuta kuin kuuntelisin omia ajatuksiani, jotka eivät anna minulle rauhaa ennen kuin olen tehnyt päätökseni. Sokeutuisin mielelläni, jos se poistaisi kaikki epäkohdat, jotka nyt näen.

En kuitenkaan voi tehdä mitään muuta kuin nähdä sen, mihin aika ja elämä on meidät tuonut. Sinä et kykene puhumaan, mutta eleilläsi olet jos hyvän aikaa kertonut asioita, joille meistä kumpikaan ei vain voi mitään.
Kertonut, kuinka hampaasi eivät enää jaksa jauhaa ruokaa. Kuinka kehosi ei enää ime energiaa nielemästäsi ravinnosta. Kuinka selkääsi kolottaa ja kuinka vuosien myötä jalkasi eivät enää jaksa kantaa kunnolla. Kuinka olet väsynyt opettamaan nuorempiasi ja huolehtimaan heistä.

Ainoa asia, mitä minä voin tehdä, on rukoilla, että me selviämme tästä hetkestä yhdessä. Vuosien varrella meillä oli vaikeita aikoja, jotka taistelimme yhdessä läpi, mutta tämä tulee olemaan yhteisen taipaleemme vaikein hetki ja voimme kumpikin vain toivoa, että jaksamme vielä kerran taistella.

"You're the only one
I'd be with 'til the end
When I come undone
You bring me back again
Back on to the stars
Back in to your arms"

Minä muistan päivän jolloin tapasimme kirkkaasti kuin se olisi tapahtunut vasta tänään. Parhaiten kuitenkin muistan hetket, jolloin puolustin sinua kaikkien muiden edessä ja kuinka sinä olit aina puolustukseni arvoinen.
Sinä olit vääränlainen. Et kuulunut muiden joukkoon eikä kukaan suostunut uskomaan muuta. Paitsi minä. Minulle sinä olit vain omalla tavallasi erilainen ja siitä syystä kaunis sekä täydellinen.
Puolustaessani sinua koko muuta maailmaa vastaan saatoin toisinaan kuitenkin väsyä eikä uskoni ollut aina niin vahva. Silloin sinä seisoit vierelläni entistä vahvempana ja valoit minuun uutta uskoa, näyttäen kaikille, että sinäkin osasit liidellä ja tanssia kuten muutkin.

"I don't wanna fall to pieces
I just wanna sit and stear at you
I don't wanna talk about it
And I don't wanna conversation
I just wanna cry in front of you
I don't wanna talk about it
'Cause I'm in love with you"

Astelet luokseni ja puhallat ilmaa kasvoihin. Nostan katseeni ja kohtaan ruskeat silmäsi, jotka ovat hyvin kysyvät. Ikään kuin tahtoisit tietää, miksi tämä tilanne saa minut niin epätoivoiseksi, vaikka tosi asiassa se on ainakin sinulle enemmänkin helpotus. Jos osaisit puhua ja kysyisit minulta syytä, en osaisi enkä tahtoisi vastata. Tahtoisin vain istua tässä maailman loppuun asti.
Nousen piilopaikastani, pujotan riimun päähäsi ja avaan oven. Otan askeleen kohti ulko-ovea ja kuten aina, sinä seuraat tottelevaisesti perässä. Toisinaan toivon, ettet olisi niin luottavainen ja tottelevainen.

Seisot tallin pihassa ja haistelet raitista kevätilmaa. Joukko ihmisiä on kerääntynyt itsekasvatetun tammen luokse. Sen tammen juurelle on sinulle tehty viimeinen lepopaikka. Tarpeeksi arvokas sellaiselle, joka on meidän kaikkien eteen tehnyt niin paljon.
Astelet rauhallisen verkkaisesti perässäni kohti ihmisjoukkoa. En hoputa sinua, koska en tahdo tämän lyhyen hetken koskaan loppuvan. Viimeinen kävelymme yhdessä.

Kohtaan kasvosi ja yritän pidätellä kyyneliä. En ole koskaan ollut niin vahva kuin sinä ja siksi tarvitsenkin sinua enemmän kuin mitään muuta. Olet oma tukipuuni, johon nojata, kun matka käy liian vaikeaksi. En halua keskustella asioista saatika puhua tästä hetkestä. Haluan vain tuijottaa ikuisesti noihin viisaisiin ruskeisiin silmiin ja unohtaa muun maailman. Tahdon vain nojata otsaasi ja itkeä elämän julmuutta.
Minulle ei kuitenkaan suoda mitään, mitä toivoisin.

Silitän otsaasi ja sinä painat päätäsi syliini. En mahda itselleni enää mitään ja kyyneleet virtaavat poskilleni. Huokaiset syvään, olet valmis. Tuuppaat minua hieman kuin sanoen, ettei tässä ole mitään itkettävää. Tämä on vain yhden luvun loppu ja seuraavan alku. Saan vain nyökättyä vieressäni seisovalle miehelle. Vetäydyn hieman kauemmas ja sinä vain seisot levollisena edessäni. Laukaus, ja sadaosa sekunnissa elämäsi on ohi.

Polvistun viereesi ja ympärillämme tuuli silittelee ruohoa. Kuulen ihmisten puheen ja nyyhkäykset hyvin etäisesti, aivan kuin ne tulisivat toiselta puolelta maailmaa. Silittelen edelleen päätäsi ja vavahtelen itkun voimasta. Sinä luultavasti laukkaat jo vihreämmillä niityillä ilman vanhuuden kolotuksia ja välillä katsahdat meihin pilvenreunan yli. Ihmettelet varmaankin, miten sinun onnellisuutesi teki meistä niin onnettomia. Vai ymmärrätkö, millaisen palan veit meidän elämästämme?
Huokaisen, pyyhkäisen hieman kasvojani paidan hihaan ja nousen viereltäsi. Toivon, että sanoin tämän tarpeeksi usein sinulle eläessäsi, mutta toistan sitä myös kuoltuasi aina kun mahdollista: Minä rakastan sinua.

Keskiviikon estetunti sujui mainiosti. Pystyttiin hypyttämään vähän korkeempaa, kun tuntikaveri ei päässytkään hyppämään (etusten kengät irti, kun riekku märällä laitsalla...).

Ratto teki hyviä, pyöreitä hyppyjä ja pysy hanskassakin vaihteen vuoksi (kiima menossa ohi, onneksi!). Pari kertaa se veti 90cm okserin paikaltaan yli, kun askeleet meni vähän miten sattu. Hupslallaa, sellasta sattuu :D
Tosin opettaja kyllä sano, että mieluummin pitäs kääntää pois, ettei vahingossakaan jää se takapuomi takasiin kiinni tms. Ettei vaan satu mitään. Oli pakko todeta, että olishan se kiva, jos Rattoa sais estettyä hyppäämästä siinä vaiheessa, kun se on jo laukannu siihen esteen eteen. No chance, dude!

Torstain koulutreeni meni myös hyvissä tunnelmissa. Huomataan taas, että hevonen on pehmeämpi ja ruvennut taas pyörittämään sitä laukkaa. Voimaa se tarttee siihen edelleen, mutta paremmaksi menee ihan koko ajan. Täytyy itsekseen ratsastaessa vaan ottaa takasin ja ajatella kuitenkin ratsastavansa keskilaukkaa tms. :D Ja koota sitä laukkaa, jonka jälkeen siirtyä käyntiin jne. Että sellasta. Takapuoli käyttöön hevoselta ja silleen.

Ratto teki kyllä hienot laukanvaihdot molempiin suuntiin, että voidaan siitä olla erityisen ylpeitä. Lisäksi se sai kehuja myös avoista sekä suluista, mutta ne se on aina osannut mennä hyvin, joten oli aika itsestäänselvää niiden kehuminen ;D

Eilen estetunnilla :) Hypättiin rataa ja Werneri käski ratsastamaan ihan ku oltais kisoissa, eli reippaasti eteen, halus hevonen tehdä mitä vaan.

Joo, ihan kiva idea, mutta tuppas unohtamaan, että Ratto on jo valmiiks aika hiton nopee noista kintuistansa ja siihen kun vielä lisättiin mun kaasuttelut saatiin katastrofi aikaiseksi.
Yhdellä esteellä kiellettiin, pari puomia vedettiin alas ja muutenkin sohellettiin mm. laukkojen kanssa.

Ekan kiekan jälkeen Werneri sitten totes, että seuraava kiekka sitten Raton omaa tahtia, eikä yhtään ylimäärästä eteenpäin ajoa. Taas kiva idea, mutta yrittäkäähän pidätellä suokkia, joka on mukavasti kuumentunut ;) Että silleen...

Yhen tehtävän se veti täydellisesti läpi. Tiukat tiet nimittäin. Jouduttiin molemmat skarppaamaan ja vedettiin sellaisia pennin päällä pyörähdyksiä, ettei moni uskoisi noin rotevasta elukasta :D
Ens kerralla sitten otetaan heti alkuun rauhallisesti, totesi opettaja itsekin.

Esteet pidettiin edelleen pieninä, kun ei Raton tuntikaveri vielä selviydy tuon (70-80cm) isommista :(

Tänään koulutunnilla kyseltiin sitten niin paljon kaivattujen jarrujen perään ja oltiin molemmat (minä ja opettaja) oikein positiivisia. Ratto teki ihan ok siirtymisiä ja kasasi itteään laukassa hyvin. Teki lisäksi vielä tosi hienot laukanvaihdot, että siitäkin oltiin ylpeitä!
"Pari viikkoa ja tää koko homma on kasassa" ;)
Kehuja saatiin myös siitä, ettei Ratto enää roiku kädellä saatika minä sen suussa. Lisäksi se nyt vihdoin oppi kulkemaan kunnolla eteen-alas, eikä aina niin saakutin koottuna.

Näin siis tällä kertaa.

Meillä oltiin eilen estetunnilla ja kyllä taas sai nauraa Raton ansiosta aivan vedet silmissä.

Täälläkin satoi vihdoin lunta ja ilman lämpötila muutenkin lähentynyt miinusta, joten iso osa hevosista on jossain määrin... sekopäisiä.

Tuntikaverina on sellainen 5-vuotias puoliveriruuna, jolle muutenkin tuo hyppääminen on ihan superihana mahdollisuus kiikuttaa ratsastajaa edes muutaman askelen verran ;)
Se sitten kiikutteli ratsastajaansa aivan miten sattui. Yhden hypyn jälkeen pukitti kuin mielipuoli, jonka jälkeen sinkosi täydellä laukalla eteen.
Ratsastaja toki ajatteli ratsastavansa ympyrän, mutta hevonen oli eri mieltä ja veti suoraan diagonaalilla olevalle okserille ja siitä yli.

Itse olin ihan paniikissa, että nyt tulee ratsastaja alas ja kovaa (ei onneksi!), mutta Raton ilme oli kuta kuinkin -> "Mitäs helvattua tuo nyt rupes riehumaan?"
Opettaja tähän tempaukseen vain, että hevoset on nyt vähän pimeitä, kun pakkastaa jne. Johon minä heitin, että ei Ratto ainakaan välitä yhtään ;D

Samaisella okserilla opettaja sitten melkein hyppi tasajalkaa, kun tuli Raton aika ylittää se.
"Eteen eteen, kaasua kaasua! Se nukkuu ja okseri on suoraan edessä! Pohjetta, pohjetta, menkää, MENKÄÄÄ!"
Ratto heräsi sitten 2-3 askelta ennen sitä okseria ja vetäisi tyylipuhtaasti yli.
Minä: "Ei me suomalaiset turhaan ylimäärästä työtä tehdä!"

Äitille kun tätä kerroin, niin tokaisi, että tulee ihan eräs sarjakuva polle mieleen ;)

Lisäksi Werner totesi, että ens kerralla se on nostettava Ratolle niitä esteitä, kun ei se tunnu edes kunnolla yrittävän noilla 60-70cm esteillä :'D
Tjah... kukas sitä turhaan rupee ponnistamaan joittenki "kavalettien" yli, kun vähän vähemmälläkin pääsee puhtaasti yli ;D

Raton ekat saksalaiset koulukisat!!

E2: Ratto oli 5/14 yleisarvosanalla 6,3.
A4: 9/16 yleisarvosanalla 5,9.
Molemmissa luokissa maininta voimattomasta laukasta ja ratsastajan rauhattomasta kädestä. Että niitä työstetään nyt sitten.

Vanhin Schmidin perheen lapsista ratsasti vielä sellasen ratsastajan arvostelu-luokan ja oli kolmas :)

Hyvä päivä siis meille ja ens vuoden puolella sitten jatketaan ;)

01.09.2009
Hyvästelimme Burghof Bottanin ja tervehdimme Reitanlage Schmitiä :) Ratto vaihtoi maneesitalliin ja on viihtynyt superhyvin, samoin kuin minä ja Mökä. Ei huutoa turhista asioista eikä muutakaan pilkunviilausta vaan ihan normaalia työtä.

Ratsastan näiltä kuutena päivänä viikossa 1-2 hevosta ja Raton siihen päälle. Tunteja mulla on 3-4 kertaa viikossa, joista yksi estetunti. Werneri (perheen isä ja pomo) on ratsastanut Ratolla kerran ja kehui sen käyntiä sekä ravia todella hyviksi, laukka vielä voimatonta, mutta tulee myös olemaan hyvä.
Lisäksi sen hyppäämistä on kehuttu ihan maasta taivaaseen :D Kun se vielä vähän paremmin tulee puolipidätteelle läpi esteen jälkeen ja saa voimaan laukkaan, niin "sitä ei pitele enää mikään".

Perheelle kuuluu siis Vilo (22v. ex-estetamma), Piccolo (n. 10v, isän kilpahevonen), Ambi (??, kouluratsu), Gizmo (??, lasten poni). Tullessani täällä oli myös 4v. haffiruuna Nico, mutta se lähti Englantiin muutama päivä sitten.

Kaikkein parhaiten mulla sujuu Vilon kanssa, koska se on jossain määrin vähän Ossin kaltanen ja samaten se kertoo heti ja hyvin kipakasti, missä ratsastajalla menee pieleen.
Ambi ja Piccolo menee kanssa ihan ok, mutta vielä kyllä on oppimista. Ne kaksi kun tuppaa olemaan enemmän kusettajatyyppiä, eli saa moneen kertaan kokeilla ja miettiä, missä menee vikaan, kun hevonen ei kulje.
Gizmoa en ole kokeillut ;)
Nicoa kokeilin muutaman kerran ja meni ihan hyvin ottaen huomioon, etten oo noita nuoria kovin paljoa ratsastanut. Onneksi oli kiltti ruuna, joka on alusta lähtien opetettu oikein.

Ratolla on yksi ratsastustuntilainen ja lisääkin olisi kuulemma tiedossa, jos mulla vaan olisi halua. Tällä nykyisellä sujuu oikein mallikkaasti ja suuntahan on aina toki eteenpäin. Minä siis pidän tunnit, Wernerin pienellä avustuksella.
Samaten pidän kahdelle pikkulapselle Gizmolla tunteja perheen äidin avustuksella... että tulee nyt sitten se tuntienpito tutuksi, josko tästä lopulta pääsisi koulun käymään ja opiskelisi ihan oikean ammatin itselleen.

Siinähän sitä varmaan oli taas tapahtumia jonkin verran... netti pitää käydä hommaamassa omaan koneeseen, että pääsee päivittämään kuulumisia vähän useammin.

Että seuraavaan kertaan taas ;)

Töissä taas, mutta toiseksi viimeistä päivää :P Tiistaina heitetään hyvästit tälle überhienoudelle ja aletaan keskittyä paremmin hevosiin ;)

Löydettiin eilen yhden suomalaisen tytön kanssa kaksi orpoa siilinpoikasta tuolta tallinpihasta ja ollaan niitä tässä eilinen päivä ja viime yö ruokittu. Jaksavat hyvin, toivottavasti selviävät ihan tuonne luontoon asti.

Ratto on mennyt loman jälkeen tosi hienosti, vaikka se olikin loman aikana tiputtanut yhden muksun. Ihan oma syynsä, kun oli yrittänyt matkia minua ja ratsastanut riimulla ja narulla... ei onnistu ihan vieraalta ihmiseltä. Ratto oli sitten "säikähtänyt" takaata tulevaa traktoria ja lähtenyt ravaamaan eikä antanut kiinni -_-

Muuten kaikki on samaa vanhaa. Petzi on ollut vkolopun Lontoossa, joten hevosten liikutus on ollu meidän tallityttöjen vastuulla. Ite oon maastoillu Pacitolla ja Ipanemalla :P

Onpa mukava olla kotona lomalla :D
Voi nukkua niin pitkään ku tahtoo, ei oo karsinoita siivottavana näin kesällä ja tekee jotain jos jaksaa... tai on tekemättä.

Ossilla on tullu ratsastettua pitkästä aikaa ja melko mukava mennä vaihteeks hevosella, joka toimii ajatuksella ja niiiiin pienillä avuilla, ettei tosikaan :P
Maastossa ollaan vähän päästelty ja kentällä pakerrettu koulupuolen kanssa. Uudet suitset ja pintelit sopii pojalle tosi hyvin.
Eipä siitä kyllä uskos, että on jo 18 :D Vauhtia on enemmän ku varsalaumassa yhteensä ja ulkomuotokin on kaunis (uusi kuvia ei komistuksesta saada, kun kamera hävisi :(). Hyvin on äiti pojasta huolta pitänyt, ei tartte siis olla huolissaan :D

Joskin sain kyllä kuulla melko moittivaan sävyyn, että Ossilla olis heinämahaa :'DDDD Sinä päivänä, kun sille heinämaha kasvaa, on harakat vaaleenpunasia ja lehmistä lypsetään cokista!

Igorista on kanssa tullu tosi makee. On sopivassa lihassa, karva kunnossa ja (uskokaa tai älkää!) sillä on kaula kasvanut... YLÖSPÄIN! Se haastaa ja painii tuolla Ossin kanssa niin, että kasvaa "orilihakset" vähemmästäkin ;)
On hieno näky, oikee aasien kuningas.

Piepu on saanu pientä tapakoulutusta, kun hyppii tuolla tiellä käveltäessä välillä ihan miten sattuu. Nyt menee kuitenkin nätisti... autojen jälkeen pitää vielä vähän heitellä etusia, mutta eiköhän tuosta saada pahat tavat pois vielä ;P
Ja täytyyhän tulevalla huipulla olla vähän luonnetta, ettei vallan lehmäksi luulla?
Takapihalla ollaan harjoteltu vähän näyttelyjuttuja, mutta ne nyt sujuu siltä kuin vanhalta tekijältä.

On se mukava tunne, kun omistaa neljä hyvännäköistä ja hienoa hevosta. Yhtäkään en vaihtas pois <3

Lisäksi täällä on löhötty illat pitkät telkun ääressä ja katottu Tuhkimotarinan jaksoja... sekä taitettu nilkka muutaman kerran trampoliinilla... heitän vielä henkeni siellä :D

Lauantaina oltiin Ossin ja Igorin sitte kentällä... Igor ihan vaan mukana mölläämässä, Ossilla tein vähän hommia. Ihan ok se meni, vähän se sekoili jotain ohjastuntuman kanssa, mut muuten ihan ok :D

Sunnuntaina oltiin Särkänniemessä, kivaa oli. Mulle vaan ei sovi niin pitkät automatkat, jos istun vaan kyydissä... päätä särki ja oksennus meinas lentää muutaman kerran :(
Mut oli silti kivaa. Heidi veti mulle narusta stressisydämen :P
Käytiin pieni maasto Ossilla ja Igorilla.
Mä ratsastin Igorilla, Tiina Ossilla martsarien kanssa... jos vaikka sattuis sekomaan samal tavalla ku perjantaina :D
Molemmat oli kyl ihan ok, Ossi jotain vähän venkslas.

Maanantaina oltiin Heidin kans kattomassa Potter kuutonen kirkolla. Leffateatterissa peräti 6 ihmistä meijän lisäks :'D
VIP-näytös ihan vaan mun takia (ihan varmaan niin) ;)
Tiina meni sit ittekseen Ossilla ja Igor sai vähän vapaata.

Piepun kanssa ollaan tehty joka päivä jotain pientä. Taluteltu ja suihkuteltu. Reipas pikkumies. Vähän pomppii liinan päässä, kun ei muuta huvia keksi tosta kävelytyksestä, mut uskoo kyl kun sitä tuijottaa kauheen vihasena ja sanoo "Kuulkaapas nyt nuorimies..." :D

Oli kyllä taas sellanen järjen riemuvoitto multa lähteä kärryillä Igorilla, ettei mittään rajaa.
Tiina ratsasti Ossilla.

Käynti meni kyllä oikeen lepposasti, mitä nyt välillä yritti karata raville.
Eka ravipätkä ja se sekos ihan kokonaan. Pukitti ihan saatanasti ja meinas vetästä kärrytki ojaan. Ossi sekos siinä samalla kanssa vähän :D

Radalla ravi meni sitte tosi hienosti. Sanoin Tiinalle, että kokeilee Ossilla mennä ihan sellasta rauhallista laukkaa, ettei nyt heti loman jälkeen revitetä lihaksia rikki.
Yritys hyvä kymmenen, "vaari" vaan poikitti radalla ja steppas menemään jotain ihan omaa, pukitteli ja hyppi pystyyn.
Sitte se säikähti mutkassa lintua ja tyssäs siihen. Jatko kuitenki matkaa... sit tulee Igor ja saa hitonmoiset sätkyt, painaa täydellä laukalla Ossin ohi (joka pakitti ja hyppäs pystyyn) ja rupes pukittaa ihan saatanasti. Ajattelin, et kohta sillä on takaset aisojen tai etulaidan yli.

Pieni huuto ja pidätteiden teko. Sain kiinni!!
Ossi innostu vähän lisää, eikä se todellakaan ollu kävelemässä kunnolla kotiin.
Radalta veks ja pikkuhiljaa rupes molemmat rauhottumaan. Igor huomattavan nopeesti, Ossi jakso vaahdota koko hiton kotimatkan O_O
Mä menin sillä sitten vähän matkaa, josko se vähän rauhottus ja saatas taas jotkut käytöstavat sinne korvien väliin. Mission Complete!

Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen mua kieltämättä vähän pelotti Ossin selässä ja Igorista olin jo aika varma, etten saa sitä radalla enää kiinni... ainakaan ennen ku jotain sattuu.

Tahtooko joku tulla kokeilemaan? Ihan omalla vastuulla :D (ihan vitsi vaan, ette pääse!)

Tuli sitten kylmää kyytiä heti alkuunsa. Kyllä se kahden kuukauden loma tekee muitaki ihmeitä kuin lihomisen :D