IRC-Galleria

Tarkoitus oli treenata lounastauolla, mutta en kyllä ala +35 asteen helteillä mitään koulua vääntämään. In your dreams, my darlings ;D

Illalla sitten +33 asteen helteessä ilman satulaa maastoon ja suorinta tietä metsään puiden keskelle. Hikisiähän me oltiin silti molemmat -> suihkuun.

Totesin vain, että eihän tässä tarvii mitään treenata, sulaa se läski pois ihan vaan olemallakin :D
Ei sentäs, me mitään läskejä olla.

Sais ny kuitenki vähän viileetä... sinne +20-25 asteeseen, sit olis oooooikkei hyvä.

Tjoopa tjoopa... valmennus siis jälleen Ratolla.

Katsottiin siirtymiset sekä nostot läpi, tammasta pitäs saada vähän nopeampi noille avuille.

Ravi-käynti-ravi sujuu jo ihan ok, laukka-ravi ei sitten niinkään hyvin. Hevosen kun pitäisi itseään vähän kasata ennen siirtymistä, eikä vain levitä kuin Jokisen eväät siihen raviin :/
Laukannostot sen sijaan oli paremmat kuin viime kerralla :)

Ehkä se tästä, ensi kerralla Patricia lupasi hetken ratsastaa Ratolla \o/

Treeni jatkukoon! :D

Hyvät hyttyset sentään, johan sitä on taas jäänyt kirjoittamatta :D

Eipä täällä, vietetty avajaisia 17. pvä, joissa Radi & Patricia esittivät GP kürin. Tippa meinas nousta linssiin, oli se vanha vaari vain niin elementissään ja onnellisen näköinen, ettei rajaa :)
Ja seuraavan viikon painanut sellaista kyytiä, että sai meidät tytöt ihan ihmettelemään mihin meidän "vanha ja laiska Radi" on hävinnyt ;)

Ratto poksuttaa eteenpäin ja keskiviikkona kokee luultavasti elämänsä ensimmäisen kuumakenkäyksen. Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin :D

Maastoilua ja koulua, laukka on nyt oikein kaunista ja pyöreää, mutta kauaa se ei jaksa sitä mennä, joten pikku hiljaa... sunnuntaina päästään sitten taas tunnille kertaamaan vanhaa ja oppimaan uutta.

Juu-u, näin tehtiin.. eilen tosin, vähän myöhässä taas tämän kirjoittamiseni kanssa :D

Kisoista ostetut jännesuojat pääsivät koeajolle ja hyvin pelittivät.

Eipä me sen ihmeempiä hypättyä, vähän jumppaa ja vähän sarjaa, mutta tamma suorastaan lensi.
Taivas sentään, minä tosiaan olen kuvitellut omistavani kouluhevosen, mutta joku on tainnut käännyttää siitä kenttähevosen ;D

Enpä muista koska Ratto olisi viimeksi noin hyvin hypännyt, mutta onhan meidän edellisistä hyppelöistä aikaakin.

Ei siinä, kiva jos tammalla oli kivaa ja kyllä ratsastajaakin tietysti nauratti :P

Näin meillä vietetään sunnuntai.
Kiivetään hevosen selkään 10:30 ja tullaan alas neljä tuntia myöhemmin ;D

Eli maastossa oltiin Mellyn kanssa. Osallistuttiin jonkin sortin matkaratsastus"kisaan" ja ratsastettiin sitten 25km. Hienoja reittejä nähtiin ja hauskaa oli.

Rupesi vain hiki pukkaamaan pintaan, joten poikettiin hienoisesti reitiltä ja käytiin pulahtamassa lampeen. Tai pikemminkin hevoset pulahtivat, ratsastajat pysyttelivät satulassa.
Ratto seisoi siellä mahaansa myöten syvimmillään, rassukka kun on melko matalaa sorttia ;)

Eipä siinä, kahlailtiin ees taas, innostuivat hevoset siellä ravaamaan sekä laukkaamaankin. Mökä pysytteli lähellä rantaa ja metsästi ruohotuppoja vedestä :'D

Muistoksi Ratto sai itselleen ruusukkeen ja kantoi sen ylpeänä kotiin suitsiin kiinnitettynä. Ratsastaja sai muistoksi palaneen rinnuksen sekä niskan -_-
Vihaan ihoani, joka palaa liian helposti.

Parin viikon päästä uudestaan uintireissulle, mutta hieman eri varustuksella.

Ratolla yksityistunti kiitoksena Paciton hoivaamisesta viimosen koliikin aikaan :)

Tyttö oli ok. Saatiin se tulemaan paremmin takasille ja irti vasemmalta. Samoin opiskeltiin hiukan sitä, ettei pysähdykseen tulla aina pää taivaissa.

Kyllä se hevonen kiitosta sai -> "Sekin taitaa ruveta oppimaan?"

Hyvä taas jatkaa uusilla eväillä etiäpäin. Ensi viikolla ollaan taas viisaampia.

Juupa juu... kädessä mustelma, takamuksessa mustelma ja kyljessä naarmut.

Ensinnäkin, "I'm sweet" ;P Näin toteaa työnantaja, kiitos vaan.

Toisekseen... mikä siinä on, että saan toisista hevosista aina ne pahat puolet esille? Kertokaa nyt joku fiksumpi.
Oripojan perhana puraisi kädestä, kun hain sitä tarhasta. Kiva jälki, olen tosi ylpeä.

Ja tuli sitten lennettyä aika taidokkaasti tantereeseenkin, kiitos ylisäikyn hevosen ja tämän lenkkareiden.
Maastossa siis yhdellä vieraalla, Latisha toisella. Itse otin tämän, jolla ollaan aikaisemminkin maastoiltu, kun toinen on kuulemma hieman pösilö.
Noh, alkumatka menikin ihan ok.
Loppumatkasta tämä mun ratsu säikähtää jotain aivan olematonta -> rodeopukit pystyyn, joiden seurauksena takasista lentää ne v*tun lenkkarit huithelvettiin ja näitä säikytään sitten lisää (Latisha meinasi toisen saada päähänsä).
Selkäköyry pukkia toisen perään eikä tämä tyttö siellä pysynyt... helvetin paljon poweria löytyy kouluratsun takapuolesta.
Tumps vaan maahan ja edelleen roikun tietty ohjissa kiinni, jolloin hevonen pakittaa pakittamisesta päästyäänkin ja mä yritän epätoivosesti kammeta jaloilleni. Onnistuin sitten lopulta :D
Tilanne ohi, lenkkarit talteen ja ratsujen vaihto... eikä mokoma tehnyt Latishan kanssa mitään.

Pah! Radi, Lord ja Pacito on mun parhaat kaverit. Ne ei koskaan kohtelisi mua noin julmasti ;>

Ratto oli myös aivan überihana <3 Teki kaiken just eikä melkeen vaikka ratsastajalla tekikin melko tiukkaa se satulassa istuminen. Ihana mömmiäinen :)

No sisällä löhötessähän se meinasi mennä tämäkin päivä. Nyt saanut jo ratsastusvaatteet päälle, mutta edelleen istun koneella. Saamaton laiska paska :D

Ilmoitan nyt vielä tähän, että valitukset Suomessa olevien hevosten tilasta kannattaa osoittaa ensin vaikkapa rakkaalle äidilleni. Ei suinkaan naapureille jne.
Ja ei, Ossi ei ole liian laiha saatika laihtunut kauheasti, kiitos kuitenkin huolenpidosta.

On se mukavaa, kun naapureiden sukulaiset (jotka asuvat n. 2km päässä meiltä) jaksavat kantaa huolta minun hevosteni terveydentilasta (pääasiassa lihavuusasteesta). Heti tuli huomattavasti rennompi olo ja kivi vierähti sydämeltä. Mitä sitä minä huolehtimaan Suomessa olevista eläimistäni, kun kyläläiset pitää niistä huolta :)

Kiitos teille, iso hali ja räkänaurut päälle. Vilkutetaan kun taas nähdään ;)

*asianosaiset tietää kenestä puhun*

Tulee päivän myöhässä, sori vaan kaikille :D

Eilen kohdattiin taas sen Raton kanssa, joka meille neljä vuotta sitten muutti. Kuuliainen, rauhallinen ja yritteliäs :)
Ei se sama koohojäärä, jonka kanssa ratsastajalla on välillä melkeen kuset housussa. Toivottavasti jatkuu vielä pitkään tuollainen rauhallinen vaihe.

Ja tämän iloisen asian jälkeen olenkin istunut eilen klo. 23 saakka tallilla vahtien Pacitoa, joka taas vaihteeksi veti itselleen todella pahan koliikin :/
Puoli seiskasta tuonne puoli yhteentoista olen kävellyt, kävellyt, juossut ja kävellyt vähän lisää.
Onneksi meni ohi eikä yön aikana tarvinnut enää uudestaan tallille lähteä.
Ja tänään reippaana tyttönä töihin kuuden tunnin yöunien jälkeen... onneksi huomenna on vapaapäivä :D

Neljä vuotta kulunut ja yhä edelleen muistosi saa niin hymyn huulille kuin kyyneleet silmiin.
Olit se ensimmäinen, jolle luovutin paikan sydämestäni.
Se, joka opetti pienelle tytölle, mitä rakkaus on.
Se, joka taisteli elämästään. Joka ei koskaan antanut periksi, vaikka kuolema välillä kävikin turvanmitan edellä.

Ensimmäinen, josta en olisi halunnut koskaan luopua. Ensimmäinen, josta minun oli päästettävä irti.

Max VI
Ensimmäinen oma hevoseni, joka opetti monelle niin paljon <3

Oli kanssasi hyvä vaeltaa,
kättäsi viimeiseen asti puristaa.
Surun ja kyynelten lävitse
loistavat onnellisten
päivien muistot.