*Tarvitsen metsänettiläisten apua koskien päätöstä, jolla on suuri merkitys minulle.Olen jo pitkään epäillyt, että vaimoni on uskoton. Usein käy niin että kännykkä soi toistuvasti ja hän vain vilkaisee puhelimeen ja katkaisee soiton vastaamatta siihen. Hän on usein "tyttöjen" kanssa ulkona, ja kun kysyn keiden tyttöjen, on kyseessä aina joku työkaveri jota en tunne. olen yrittänyt seurata ikkunasta kun hän palaa taksilla kotiin, mutta hän kävelee aina viimeisen korttelin ja minä ainoastaan kuulen kuinka auto ajaa matkoihinsa. mahtaako olla taksikaan? pari päivää sitten halusin tarkistaa kellonajan hänen kännykästään ja hän sai siitä raivarin kiljuen ettei hänen kännykkäänsä saa koskea ja että minä kyylään. en ole halunnut kovistella häntä tästä asiasta ja luulen etten edes halua tietää totuutta asiasta mutta eilisiltana päätin kuitenkin tarkistaa tilanteen. päätin jäädä väijyyn asuntomme lähellä olevaan puistikkoon pensaan juurelle röllipuku päällä ja kivääri kädessä. pitkähkön odottamisen jälkeen kujamme päähän pysähtyikin mersu jossa vaimoni suuteli kiihkeästi minulle täysin
tuntematonta miestä, näin tämän täysin selvästi kiikaritähtäimen läpi.
kun päästin liikkuvat eteen ase teki vinosyötön. pitäisikö minun teidän mielestänne luopua kokonaan näistä vihreistä muovilippaista ja siirtyä takaisin peltilippaisiin vai onko olemassa jokin vippaskonsti jolla nämä koesarjan lippaat saadaan toimimaan virheettömästi?*
*Metsästysseuraan kuului oikein viisas kaveri, joka tiesi metsästyksestä
lähes kaiken tietämisen arvoisen. No, metsästyskaverit tenttasivat tyyppiä
jokavuotisilla hirvipeijaisilla joka vuosi. Tämä vuosi ei tehnyt poikkeustaja niinpä kaverit taas kokeilivat hänen taitojaan ja sitoivat silmät jaantoivat hänelle hirventaljan. Hetken mietittyään ja taljaa kokeiltuaanvastaus oli: ylivuotinen vasa, tapettu ampumalla, arvo 400mk. Ilta alkoi jo hämärtää sekä ulkona että hirvimiesten aivoissa kaiken juodun viinan siivittäminä.
Hirviporukan uroot päättivät vielä testata tietäjäkaverin
tietoja, kun hän vielä oli melko tuiskeessa ja niinpä haettiin komea peuran talja. Aikansa hypisteltyään kaveri antoi tietonsa, jotka taas olivat oikeita: peuran nahka, ikä 8 vuotta, tapettu ampumalla, arvo 1000mk.
No eipä saatu kaveria taaskaan halpaan. Ilta oli ohitse ja kaikki vieraat
olivat menneet kotiin, kuten myös "Tietäjä". Aamulla herätessään hän
huomasi että hänpä oli saanut pahasti turpaan; silmät olivat muurautuneet
lähes kiinni ja naama oli muutenkin yltympäriinsä veressä. Vaimolta
tiedustellessaan mitä oli tapahtunut, tämä suuttui tulisesti ja vastasi:
"On siinä mulla kumma äijä; tulee keskellä yötä kotiin, alkaa kourimaan
jalkovälistä ja hokee: vesirotta, 4 vuotta, tapettu kirveellä, arvo 10
markkaa..."*
*Ahdistunut asiakas tulee psykiatrin puheille, joka kyselee mikä miestä
ahdistaa. Mies kertoo tarinansa:
Kaikki alkoi siitä kun menin naimisiin. Vaimollani oli ennestään
aikuinen tytär, josta siis tuli minun tytärpuoleni. Sitten vanha isäni
tuli meille kylään, rakastui tytärpuoleeni ja meni tämän kanssa
naimisiin.
Joten tytärpuolestani tuli silloin minun äitipuoleni.
- Saimme vaimoni kanssa pojan. Koska poika on tietenkin tytärpuoleni
velipuoli, hänestä tuli automaattisesti isäni lanko, vaimon veli siis,
jos puolikkaat jätetään pois laskuista. Koska poikamme on äitipuoleni
veli, hän on samalla minun enoni.
- Isäni ja tämän uusi vaimo saivat myös pojan. Hän on siten minun
veljeni (tarkemmin sanottuna velipuoleni), mutta minä olen samalla hänen
isoisänsä, sillä onhan hän tytärpuoleni poika.
- Vaimoni on nyt minulle mummo, koska hän on äitipuoleni äiti. Eli
käännettynä: minä olen oman vaimoni lapsenlapsi! Kun otetaan huomioon
että minä olen naimisissa isoäitini kanssa, en ole ainoastaan vaimoni
puoliso ja lapsenlapsi, vaan myös oman itseni isoisä!
Siksi ahdistaa. Voisiko tohtori mitenkään auttaa?*