IRC-Galleria

Tiedän että sinäkin halusit olla osa minua,
ja olitkin vain hetken syksyisen.
Halusit olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?

En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.

Yritin olla vahva, mutten pystynyt.
Ja sitä en anna itselleni koskaan anteeksi.

Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.


Kun lapsi sisältäin vietiin
meni samalla uskoni siinä.
Ja sairaalan kapeaan petiin
minä murruin - ja itkin niin.


3 kommenttia

20:34 Oli sormet ja varpaat pikkuiset,
sydän sykki jo rinnassa mulla.
Omat aivot ja vakaat aikomukset,
minä maailmaan tahdon tulla.
Minä tahdon nähdä auringon
ja perhot viljapellon.
Tahdon kuulla sadun tuhkimon
ja kuiskeen kissankellon.
Mutta sitten tuon kaiken kokea sain
minkä aikuiset päättää ja keksi.
Minä lapsen vuonna kun elin
vain viisitoistaviikkoiseksi.


Voitko taivaan isä äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro hänelle taivaan isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Tiedän että sinäkin halusit olla osa minua,
ja olitkin vain hetken syksyisen.
Halusit olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?

En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.

Yritin olla vahva, mutten pystynyt.
Ja sitä en anna itselleni koskaan anteeksi.

Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.


Kun lapsi sisältäin vietiin
meni samalla uskoni siinä.
Ja sairaalan kapeaan petiin
minä murruin - ja itkin niin.