Istun puiston penkillä ja katson elämää. Huolettomat kotiäidit työntelevät rattaita, kiireiset bisneksen tekijät juoksevat kiireellä, joukko nuoria erilaisia, erinäköisiä nauraa ryhmässä, vanha mies istuu koiransa kanssa kauempana, yksi rakastava nuoripari suutelee viereisellä penkillä.
Mietin missä minun paikkani on tässä yhteiskunnassa. En ole vanha, en kotiäiti,en bisneksen tekijä, enkä naura kavereiden kanssa. Sitten tajuan paikkani.
En kuulu mihinkään, minä olen ainutlaatuinen.