IRC-Galleria

Hiljaiset enkelit ympärillämme
ne näkevät läpi sydämiemme
Miksi itket enkelini
Leikkasiko joku siipesi
Ei enää leikkejä eilisen
on edessä aina huominen
Hiutaleet leijailevat taivaalla
olemme lähellä ja kaukana
Tunnen niin suurta surua
Miksi itket tähteni
Sammuttiko joku valosi
Kadotitko elämän ilosi
Miksi minä itken
olen surullinen
surullinen, koska et enää soita huiluasi
Koska et ole siinä - ystäväni.

Olet minulle erittäin
tärkeä ystävä nyt
ja tulet aina olemaan.

Mutta en tiedä
mikä välillämme on.
Kinaamme asioista
lähes joka päivä
ja itse en pysty
sinulle kertomaan
kaikkia asioita
mitä ehkä haluaisit kuulla.

Vaikuttaako asiaan se
että molemmilla on ollut
huonoja aikoja ja
on edelleenkin,
mutta siihen ei tiedä
vastausta kukaan.

Mutta onneksi silti
ollaan pysytty hyvinä
ystävinä,
koska en halua menettää
sinua IKINÄ.

Sinä,
olet erittäin tärkeä minulle.
Sinä,
tuot elämääni valoa.
Sinä,
autat minua jaksamaan eteenpäin.
Sinä,
olet kuunnellut minua aina kun
vain olen pystynyt asioistani puhumaan.
Sinä,
annat minulle neuvoja elämässä.

Mitä olisinkaan ilman sinua?
En yhtään mitään.

miks kaikki on niin pinnallist?
kukaan ei katso sydäntä,
vain ulkonäköä,
ei omaa sisintään kuunella,
vaan mennään massan mukaan..

Minulla on iltoja, öitä
vanhasta muistista vielä
katselen veistosta, vuosisataista,
silmänpiirtoa myöten hymyä
ehkä ainoata.
Tulee mereltä, on ilmanhenki.
Minä tunnen sinut,
kun kuljet tuolla,
pään liikkeestä leuan
tuulenasennosta,
minä näen sinut oikealla silmällä
diadeemi otsalla.
Mihin minä panen tämän korun.
Sinulla on kultainen silaus,
minun päiväni ovat luetut, sinä loistat.
Sano kuka toinen sinut näin voi nähdä,
minun silmäni on kaukana unesta.

Minä tulin ja tunsin poissaoloni hänen parissaan.
Ja minä kysyin mikä sen
minussa tunsi. Se oli ai-
na toinen, aina toinen.
Minä todella vaeltelen, minä joka olen niin
kuusikonkipeä ja unohtunut, käyskelen täällä ja
etäisemmillä teillä. Monesti menen horisontista,
ja maailma tulee niskan päälle. Mutta aina minut
kutsuu toinen. Takaisin, takaisin.
Oi iltojen keveys kun en taukoa. Oi sydänki-
pinä, kun he vaihtuvat toisistaan ja iskevät vas-
takkain. Se on savunhiljaisuus ympärilläni. Se
tunkeutuu nyt silmiin, se tuntuu kielellä. Sillä on
ruusunmaku. Ei kukaan voi syyttää poissaoloaan.
Ja sinä näet miten kaikki varisee ympärille.

Kun niin vihaan
etteivät silmäni enää sulkeudu
kun niin rakastan
että ne auki
lähellä liikun kaukana vaivattomasti
maan nimeä tuulen pahaa luettelematta.