IRC-Galleria

Älä laske koko maailmaa harteilleni
silloin polveni pettävät varmasti

Yksi tuoppi tavallista rakkautta, kiitos

ei sairasta fantasiaa
jossa äiti lastaan lohduttaa

sillä minunkin kyyneleeni kaipaat kuulijaa

Joka ilta kun lamppu sammuu
voisin ajatella ketä tahansa

ja saapuu oikea yö
palaan aina sinuun,
vastentahtoiseen hymyysi
kun itken ja rukoilen
valehtele edes ettet rakasta

opettelisit

et osaa ja et osaa
minua ei kiinnosta osaatko
tekisit sen vuokseni
mitä minä rakkaudellasi
jos en sinua saa?

se hiipii ovesta sisään
tuo tuskan turhautuneisuus

ja hyppää kaapin taa
naurakseen hiljaa

päästäisit minut pahasta
ennenkuin on myöhäistä

en kestä onnetonta katsetta
joka vaanii sängynlaidalta
liian lähellä, liian kaukana..

Älä minulle lupaa mitään
jollet sitä saata pitää

olisit edes pahoillasi
ai niin ethän sinä osaa, sitäkään

aina on jotain tärkeää
mutta älä välitä
en välitä minäkään, enään!

En tarvitse sinua
laastariksi haavoihini

sinun tarvitsee vain
tuntea arpeni
nähdä niistä jokainen
tietääksesi mihin koskea
jos haluat minut hajottaa

niin minä itseni tarjoan
alastomana totuutena
melkein pyydänkin,
lyö tähän ja tähän
nämä paikat ovat vielä arkoja

niin minä sinuun luotan
että tuoteselosteineen
merkitsen jokaisen kohdan
yksityiskohdin kuvailen
mikä sattuisi eniten

Jos sinä yhtä heikko olet
kuin useimmat muut
isket varmasti siihen
missä mätä on tuoreinta

siitä minä silloin tiedän
oletko ajatuksenkaan arvoinen..

Kai vaadin aina liikaa,
en lähellekkään kaikkea
mutta jotain sellaista
mitä on mahdoton antaa

mutta en voisi tyytyä
ripaustakaan vähempään
en voisi tyytyä mihinkään
joka on jotain sinnepäin
ja hymyillä; näin on hyvä

sitten ne vielä kysyvät;
miksi sinä itket?

Jos ei minulla muuta ole
niin ainakin on rohkeus
kertoa kuka olen ollut
siitä mitään salaamatta

jos ei minulla muuta ole
niin ainakin rehellisyys
uskaltaa silmiin katsoa
ja sanoa etten tiedä vielä
kuka minä tänään olen

en minä tahdo paeta
aina karkuun juosta
sulkea ovia edessä
ja kovaa takana
mutta en sitä kiellä

sellaiseksi on elämä
tänne kasvattanut.

Ymmärtäisitkö minua puhumatta
vain suudellen suruja, hymyjä huulilta
tuuditellen sormenpäissä kirkkahia kyyneliä
katsoen silmiin, vähän niiden taaksekin?

Joulu on juhla yhteinen,
niin lasten
nuorten kuin aikuisten

Toisil' se on aikaa hiljaisuuden
Toisil' kunnioitusta,
syntymä lapsen, Jeesuksen

Mut jokaisel' se on juhla rakkauden
ystävien ja perheiden,
sil' vain ne ovat joukossa lahjojen
jotka vastaanottaa jokainen,
sydän riemuiten.

1. Mitä mieltä olet luonteestani?
2. Mikä yhdistää meitä?
3. Olemmeko koskaan riidelleet, miksi?
4. Luotatko minuun?
5. Mitä haluaisit tehdä kanssani?
6. Mikä on meidän juttu?
7. Mitä olet aina halunnut kysyä minulta?
8. Mikä on paras yhteinen muistomme?
9. Kopiothan tämän itsellesi, että pääsen kostamaan?