Halki ikimetsien, suurten merien kivikkoisten rantojen
tahdon tänäänkin suoda Sinulle ajatuksen.
Ajatus tämä Sinua aina kantakoon,
voimaa ja lämpöä tulevaan Sinulle se antakoon.
Ajatus tämä voiman suuren sisälleen salaa,
se uskoa, toivoa, rakkauttakin ihmismieleen valaa.
Kallion se murtaa, tuo valon yöhön synkimpään,
tiensä aina löytää sydämeen lämmittämään.
Katso sinitaivasta, katso metsän puuta,
katso kirkkaan taivaan kultaista kuuta.
Kaikissa niissä, kaikissa meissä tuo ajatus on,
ajatus kaunein, vahvin, voima loputon.
Tuon ihanan ajatuksen kolmeen sanaan saa mahtumaan,
vaikka niin suuri se on ettei sanat riitä siitä kertomaan.
Myös keskellä surun, murheen tai suuren ikävän
muista aina ajatus tää: Ystävä, sinusta välitän.