En vihaa, en inhoa. En vaan pysty katsomaan silmiin.
RiikkaVokeJuuso oli seurana tänään kun jalkapalloilua katteltiin. Se itse pelaamisen kattelu jäi vähemmälle kun juttua tuli. Ja kuvia. Paparazzit liikenteessä.
Äiti kysy että miksen menny amis kyydillä kotiin. Elämä vaan ei oo niin yksinkertasta että sanoo tuntemattomalle henkilölle että saisinko pummata kyydin. Se ei vaan käy niin. Pitää tuntea että voi saada jotain kelvollista aikaseks. Muuten siitä tulee vaan monta rumaa sanaa ja kaikille paha mieli.
Huomenna varaan liput jos onni on myötä. Jos ei niin sitten on tuskien taival tiedossa ja paljon kompromisseja tehtävä. Mutta niin se on arkena pakko kun juhlaa ei oo tiedossa. Ei edes silloin kun olis syytä juhlia.