IRC-Galleria

Ihana vaaleanpunainen mekko, just sellanen mitä oon halunnu. Hetki jota olin pitkään miettinyt, se hetki ku saan pistää mekon ekaa kertaa päälleni ja tuntea, että tämä se on.

Ja sitten se tapahtui. Totuus, jonka synkkyys peitti alleen sen vaalean hohdon jota olin niin kauan halunnut. Nyt ajatukset harhailee, tietoa tulee eri suunnista, erilaista tietoa. Ja kuitenkin sitä kaikkea ympäröi kauhu, tietämättömyys, järjettömyys. Ei näin, ei täällä, ei tänään, ei meille.

Menneisyyttä ei pysty pakenemaan, ei vaikka kuinka yrittää. Se seuraa kuin varjo, menee piiloon, mutta on silti olemassa. Mieleen jää kuvia, jotka ponnahtavat ylös juuri sillä hetkellä kun ajattelet, että kaikki on hyvin.

Suljen uudestaan silmät ja toivon, että seuraavan kerran kun avaan ne, jäljellä on vain se vaaleanpunainen hohto ja varjot ovat pienentyneet niin, ettei niitä kukaan enää huomaa.

Close your eyes, take my hand and let's be innocents again.