Me seisomme juna-asemalla. On hyvästien aika. Olemme kiinni toisissammme ja katsomme toisiamme silmiin. Tuleva ikävä heijastuu silmistämme. Kumpikaan ei haluaisi lähteä erisuuntiin, mutta on pakko. Tulee kuulutus juna lähtee suutelemme pitkään on aika päästä irti. Minä nousen junaan, katson sinua surullisena lasin läpi olet niin suloinen ja komea. Juna lipuu ohitsesi ja olet poissa. Kyyneleet kohoaa silmiin. On pakko lähteä, jotta voi taas pala. Ilman lähdön haikeutta ei ole paluun riemua.