IRC-Galleria

Mistä sinä unelmoit?
Kerro se minulle.
Kun sinä tiedät mitä haluat elämältäsi
näytä se itellesi ja muille.
Kaikki on mahdollista mitä oikeesti haluaa,
kun tekee töitä sen eteen
uskoo itseensä.
Elämää ei ole tarkotettu unelmien unelmoimiseen
vaan unelmista elämän rakentamiseen.
Elämä ei ole sitä, että sinä kuuntelet mitä muut on susta mieltä
vaan sinä tiedät itse, että olet täydellinen
juuri sellaisena kun olet
pysyt mihin vaan
mikään ei oo mahdotonta.
Pysähdy ja mieti mitä haluut
suuret unelmat toteutetaan pienistä asioista
joka päiväisessä elämässä.
Aika kuluu
älä heitä elämää hukkaan.

Välillä vaan tuntuu et murtuu sisältä ja ulkoa
tuntee itsensä niin heikoksi
silloin omat voimat loppuu,
kaatuu maahan silmät täynä tuskaa ja kyyneleitä
kukaan ei kuivaa kyyneleitäni
kukaan ei nosta mua maasta
vaan yksinäisyys tekee tuhojaan.

Jos elämä olisi unelmaa en seisois yksin lumisateessa,
vaan sinä olisit mun kanssani mun omanani käsikädessä,
huulesi mun huulilla, oltaisiin ikuisesti toistemme puolikkaat,
jotta olemme kokonaisia sisältä ja se näkyis myös ulos <3

Selaan sun tilapäivityksiä
kelaan missä meet?
Mitä sulle kuuluu?
Onko kaikki hyvin,
vai hyvin huonosti?
Mulla on kova ikävä sua!
Meillä oli kivaa
eikö se riitä?
Teinkö jotain väärin?
Vai oliko väärin jättää tekemättä?
Annathan mulle tilaisuuden, uuden mahdollisuuden?
Pitää sua kädestä,
halata oikein lujasti,
kuulla sun äänes
nähdä sut oikeesti, kun silmät avaan?
Ethän sano tää oli tässä
en haluu luopuu
en voi unohtaa
uskon, että meillä ois kivaa vielä yhdessä.
Haluun jakaa sun kanssa elämäni, unelmani
kaiken mikä minulle kuuluu.
Tahdon nähdä hymysi, kuulla naurusi
tehdä susta tämän suuren planeetan onnellisimman.
Annatko mahdollisuuden sanoa, että rakastan
vai eikö noi sanat merkitse enää mun sanomina sulle mitään?

Ei sun tarvitse musta tykätä
mun tunteet on silti sulle
ei sun tarvitse mua haluta
mä haluun silti sut
ei sun oo pakko kyetä uskomaan meidän tulevaisuuteen
mun unelmat on silti meidän
ei sun oo pakko pitää musta kiinni
annathan mun silti pitää susta kiinni?
ei sun tarvitse vastata mun hymyyn,
mutta ethän pakota mua itkemään sun edessä
ei sun pidä päästää mua sisälle, kun anon avaa ovi,
mutta tulen silti oven taaksesi yhä uudestaan
ei sun oo pakko oottaa mua omaksesi,
mutta mä en lakkaa koskaan yrittämästä saada sua
ei kukaan pakota sua rakastamaan mua
mun sydän sykkii silti sua varten <3

Seison portilla epätodellisuuden
Oletko se sinä portin toisella puolella?
Seisot siinä liikkumatta,
silmät kyynelissä huuli väristen.
Portissa on lukko kummalakaan ei ole siihen avainta.
Seisot portissa kiinni,
mutten pysty portin läpi koskettamaan sinua.
Kuiskaat minulle jotain mitä en kykene kuulemaan.
Sinä yrität hymyillä, mutta hymy on täynä tuskaa.
Minä tahtoisin sanoa sinulle niin paljon,
mutta huomaan ääneni ei kanna.
Näenkö sinut oikeasti vai oletko vain haavekuva?
Kuva rakkaasta jota en voi koskaan omistaa.

Olisin valmis antamaan sinulle jotain itsestäni
jotain todella suurta
osan minua, palansydämestäni.
Tahtoisin, että kantaisit sydämenipalaa yhtä lellästi,
kuin löyhentä enkelinsiivestä.
Olisin valmis myös omistamaan sinulle itseni
ja suuret tunteet ruumiissani rakkauden.
Olisin myös valmis pakenemaan
kanssasi paikkaan parempaan
ja haluaisin matkata kanssasi aikaan vielä parempaan.
Sinä kysyt missä on paikka ja aika vielä parempi
minä vastaan jokainen paikka missä saan olla kanssasi
ja jokainen aika jonka saan elää omanasi on parempi
elämäni on sillon suoraan unelmien käsikirjoituksesta.
Tartutko käteeni, suutelisitko huuliani ja antaisit minun nousta lentoon.

Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattaviksi tiet tallattaviksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt uskalla itkeä uskalla nauraa uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Odota parasta älä pelkää pahinta.

Siitä on aikaa kun viimeksi tavattiin, silloin annoit minulle jotain muistoksi sinusta ettei ikävä sais voittaa annoit minulle hiuksesi ja poskelle pudonneen ripsesi. Laitoin ne tyynyn alle, kun painoin pääni siihen tuntui kuin oisit ollut siinä vieressä saman peiton alla lämpimässä, mutta kyyneleitäsi en saanut talteen.

En osaa kuin itkeä, suuri pala on kurkussani
jotkut toiset on onnellisia minä en.
Olen heikko olen särkyvä olen palasina pieninä maassa.
Olet viestien päässä oletko totta oikeasti?
Onko minulle tässä elämässä tarkoitettu ketään?
En naura en hymyile, mietin miksi minä sain tämän kohtalon.
Itsekehu ei haise sillä en ole kaunis haluaisin olla kaveripiirin keskellä ja saada oman kullan enkä vaeta onnettomana maahan.
Miks et voisi olla täällä kanssani?
Miksi minä joka oikesti toista tarvitsen joudun taistelemaan täällä yksin?
Sinä kaukana unelmissani, oletko sinä oikeasti olemassa vai joku aivan toinen ja jonkun aivan toisen. </3