Sun silmäs aina mä muistan, niin yltäin murheen puistan, kun illoin panen maate on mielessäni aate. Minä sulle kihlat ostan, sinut vielä mä sylliin nostan, kun rakas olet sinä mulle, minä sulle haastelen, tuu mun vaimoksein. Mökin paikan mä mettään raivaan alle kaartuvan korkean taivaan, pienen veen, joka venhettä kantaa, jonka aurinko kultaa rantaa. Koivun kaajan laidasta lehdon siitä teen minä kiikkuvan kehdon siinä lasta kun liekuttaapi unen saapi pikkuinen tuu mun vaimoksein. Olen minä sinua kattellut, niin kirkkotietä astellut, kun oot yksinäs allapäin. Sinut sulkenut siunauksiin, että Luojamme varjelis sun elämääs etteenpäin. En minä sulle onnea taata voi, enkä paljon luvata saata, en voi kotia mä kultaa kantaa, mutta parhaani koitan antaa. Kun nään miten liinasi liehuu, minun rinnassa rakkaus riehuu, sua ootan ja melkeinpä palvon, yöni valvon aatellen tuu mun vaimoksein... tuu mun vaimoksein... tuu mun vaimoksein... tuu mun vaimoksein
