On vain kädes monopolinappula ja
Elämäni pelilauta jolla liikun kuten kadulla
Palapelin lailla kokoon elämäni kasaan
Mutta kun aina pala puuttuu silti pakko jaksaa
Ainakin yrittää surkeiden sattumusten kautta
Nopanheiton päässä Saattaa olla käsi joka auttas
Mutta mitäs sä teet, kun sut on luotu vaan itkeen
Antaa periksi eikä kestä luonne sitkee