Kun normaalisti kaikenlaista kaksin turistaan
Mutta nyt vaan jostain kumman syystä
Huoneen hiljaisuus vallitsee ei sanaa yhtäkään
Kumpikaan pysty, suustaan sanomaan
Molemmat odottaa että toinen alottaa
Ite haluais et se asioita valottas
Molemmat vaan istuu hiljaisuus vallitsee talossa
Kumpikaan ei puhu, pelkästään luo katseita
Tunteet toista kohtaan hipoo pakkas-asteita
Pelkästään välttelyä ja kylmiä vilkaisuja
En ymmärrä, mutta niin kai muijat
Näyttää että miehen pitäis alottaa ja puhua
Mut mistäs pirusta voi tietää mist on taasen huhua
Ei voi mitään ja se mykkäkoulu jatkuu
Muttei kumpikaan näytä kuinka paljon se voi sattuu
Mustasukkasuus, epäluulo, pelko
Usko siihen ettei kukaan sulle kerro
Mitä muka oikeesti on tapahtunu
Tunnetila johon sairaalla taval on rakastunu
Epävarmuus, suuttumus ja turvattomuus
Tunteet meitä hallitsee se on vaan julma totuus
Väistämättä jokainen saa tunteenpurkauksia
Mut parisuhteen eteen on tehtävä uhrauksia
Toiset antaa olla vaan ja toiset koittaa selvittää
Olemattomii johtolankoi etsimällä etsitään
Luetaan tekstiviestit ja vakoillaan internetissä
Päättää toista rankaista sit pihtaamalla seksiä
Nykyaika ja kyky taittaa
Tätä todellisuutta se suruks taas hymyn vaihtaa
Ei pysty vaan pysyy kaidal tiellä
Missä olit eilen ja miks sullon paitas hiessä?
Loputtomii kysymyksii loputonta taisteluu
Ei aina haluis epäillä ja siks kai kaipais vaihteluu
Mut se vika on vaan omassa kuupassa
Epäilyn sijan sitä vois avata suutansa
Kertoo miltä tuntuu ja oisko vastalääkettä
Liikamustasukkasuus lopulta vasta hävettää
Mut ihmiset ei muutu ja te voitte olla varmoi siit
Mut mieti kahesti onks suhteet epäilyksen arvosii