"Voi sentään, nyt tulin puhuneeksi sivu suuni", Scar sanoi viekkaasti. "Lupaa minulle, ettet milloinkaan lähde tuohon kauheaan paikkaan. Ja sovitaanko, että pidetään tämä keskustelu kahden salaisuutena?!
Scar vetäytyi kauemmaksi ja jätti Simban tuijottamaan taivaanrantaan. Pennulla ei ollut aavistustakaan, että Scar oli virittänyt sille ansan päästäkseen tulevasta kuninkaasta ikipäiviksi.
Simba tiesi, että jos se lähti norsujen hautausmaalle, se olisi tottelematon ja rikkoisi isän käskyä vastaan. Mutta Scarhan sanoi, että sinne uskalsivat mennä vain kaikkein rohkeimmat leijonat. Eikö isä olisi ylpeä niin rohkeasta pojasta?
Vähän myöhemmin Simba lähti etsimään parasta ystäväänsä Nalaa. Pian se löysikin tyttöleijonan äitinsä Sarafinan ja kuningatas Sarabin seurasta.
"Äiti, kuulin eräästä hurjan merkillisestä paikasta. Saanko mennä sinne Nalan kanssa?"
"Missä se paikka on?" Simban äiti kysyi. "Se on... tuota... vesikuopan lähellä", Simba änkytti, olihan Scar-setä käskenyt pitää asiansa salassa.
"Olkoon menneeksi, mutta Zazun on tultava teidän mukaanne."
Voi ei! Zazu pilaa koko jutun!