Hiiren nimi on Steve, enkä saa sitä hengiltä koska pidän siitä liikaa. Se syö baanaania ja omenaa, mutta vain salaa ollessaan yksin kotona. Sitrushedelmistä se ei pidä. Tino väittää että Steve on mielikuvitukseni tuotetta, koska vain minä olen nähnyt sen. En kiistä etteikö näin voisi todella olla. Ilmeisesti olen höyryissäni myös kaivertanut pieniä reikiä hedelmiin, jotta voisin jatkaa kuviteltua ystävyyttämme.
Ja asiasta kukkaruukkuun... Minä haen töitä. En siis mitä tahansa töitä, turha tulla tarjoamaan. Haluan yhteen nimen omaiseen työhön. Kyllähän minulla on työ, ihan hyvä työ. Palkka on ok ja nousee pian kun harjoitteluaika loppuu. Lisäksi saa nukkua pitkään ja syödä roskaruokaa puoleen hintaan, ihmisetkin ovat mukavia. En halua pois siksi että työpaikassa olisi jotain vikaa, en oikeastaan edes halua pois. Mutta minä haluan sen toisen työn. Ajatelkaa kuinka hieno tilanne; työ, josta voit saada muutakin kuin rahaa. Peukut pystyyn ja varpaat ristiin, perjantai on pian täällä!
Tänään saapuivat ne kaksi paljon odottamaamme asiaa; talvi ja kevät. Talvi tuli aamulla, pyrytti kunnon kerroksen kaunista ja koskematonta puuterilunta. Kolmen tunnin päästä oli kevään vuoro, kun lumi suli, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Tämä on sitä nykyajan tehokkuusajattelua.