Kuvittelin päähäni normin päivän. kuvittelin ettei sitä tapahtunut, pystyin nauramaan puhumaan ja olemaan, mut sit mä näin sut ja jäädyin. En pystynyt kattoo sua päin.. Mä aistin sut jo kaukaa ja pelkkä se teki kipeetä. Olin hiljaa, yritin olla ku mua ei ois ollenkaa en tiiä kui hyvin onnistuin siin.. Välttelin sun katsetta kuin myös muiden.. en halunnu jutella kellekää.. en haluu puhuu.. haluun vaa hiljentyy ja nukahtaa.. oisko mahollista unohtaa vaihtaa maisemaa??